

Eteläpohjalaisen peltomaiseman keskellä Perälän kylässä Teuvalla käydään tänä talvena ahkerasti suksikauppaa. Harri Kittilä pitää suksien myynti- ja huoltoliikettä kaukana maakunnan kauppakeskuksista ja urheiluliikkeistä, noin neljänsadan asukkaan sivukylässä.
Piki ja suksi -nimistä yritystään hän pyörittää oman kotinsa pihapiirissä, autotalliin rakennetussa tilassa.
Yli kolme vuosikymmentä hiihdon parissa vapaa-aikansa viettänyt Kittilä lähti sattumalta hiihtovälinebisnekseen.
”Teuvalla suksimyyntiä piti Eepee Agri, jonka lopetettua toimintansa varaston otti myydäkseen yksityinen yrittäjä. Olin jäänyt juuri eläkkeelle asfalttihommista, kun yrittäjä tarjosi loppuvarastoaan minulle maaliskuussa 2020. Kun aikaa kerran oli ja suksihuollon ohessa myynti toimisi sujuvasti, päätin, että kokeilen pienellä varastolla aloittaen.”
Kodin piharakennuksessa oli jo entuudestaan suksien huoltotila.
”Muuten autotalli oli täpötäynnä tavaraa. Sen tyhjääminen ja remontoiminen lämpimäksi oli oma urakkansa”, Kittilä kertaa.
Kittilän suksibisnes pyörähti käyntiin koronapandemian aikana.
”Tässä rannikon tuntumassa oli yllättävän iso alue, Vaasasta Poriin saakka, ilman kunnon hiihtovälineliikettä. Vähän se kumminkin jännitti, miten asiakkaat löytävät liikkeen. Korona-aikanahan ihmiset käyttivät rahaa omaan hyvinvointiinsa, ja se näkyi myös suksikaupassa. Avajaispäivänä ovi kävi tiuhaan ja myin sulasta maasta huolimatta useita suksipareja.”
Asiakkaat ovat löytäneet hyvin tiensä Perälään, satojenkin kilometrien päästä. Mainostanut yrittäjä on lähinnä somessa ja naapurikuntien hiihtokeskuksissa.
Kittilä tunnetaan kokeneena suksihuollon ammattilaisena.
”Verkostoni maahantuojiin ovat olleet eduksi välineiden saamisessa. Tänä talvena varaston täyttämisessä on tosin ollut haastetta. Tiettyjä merkkejä en ole yrityksistä huolimatta saanut myyntiin. Hyvin olen kumminkin pystynyt palvelemaan harrastehiihtäjiä ja nuoria kilpahiihtäjiä.”

Skini- eli karvasuksi on Kittilän mukaan ollut maastohiihdon pelastus. Skinisukset eivät vaadi säännöllistä voitelua, perushuolto riittää.
”Karvapohja on erinomainen keksintö. Se toimii oikein hyvin tasaisella ajokoneladulla. Epätasaisemmalla moottorikelkkaladulla suksi saattaa töksähdellä. Karvapohjasuksella hiihtää noin tuhat kilometriä ja senkin jälkeen kulunut pohja toimii pakkaskelissä”, selvittää Kittilä.
Runsasluminen pitkä talvi näkyy suksimyynnissä positiivisesti.
”Tämä talvi on ollut hektinen. Ensi talven polttopuut ovat vielä pitkänä metsässä”, Kittilä naurahtaa.

Asiakkaita on helppo palvella kotoa käsin joustavalla aikataululla. Yrittäjä myös kiertää maakunnassa myymässä suksia.
”Ne ovat mukavia tapahtumia, ihmisten kanssa jutellaan ja kauppakin käy. Olen minä juhannusviikollakin myynyt voiteita eräälle asiakkaalle.”
Tällä kaudella suksikaupoilla on Kittilän mukaan käynyt poikkeuksellisen paljon nuoria, parinkymmenen ikävuoden molemmin puolin olevia miehiä.
”Useampi heistä on tullut huollattamaan suksiaan uudestaan, eli käyttöäkin suksilla on ollut.”
Toinen erityispiirre on ollut alle kolmekymppisten naisten innostus luistelusuksiin.
”Hiihtoharrastus on alkanut perinteisten suksilla, usein karvapohjilla, ja sitten innostutaan hankkimaan luisteluhiihtosukset.”

Kittilä on harrastanut hiihtoa itse, omien tyttärien kilpaurheilun kautta sekä puoliammattilaisena kilpasuksien huoltajana. Hän on Suomen hiihtoliiton kilpa- ja huippu-urheilutyöryhmän puheenjohtaja ja urheiluseura Rivakan hiihtojaoston puheenjohtaja.
”Meillä on paikallisesti hienot hiihtomahdollisuudet. Teuvan hiihtokeskus Parrassa on Etelä-Pohjanmaalla ainutlaatuinen, harvinaisen vaativa maasto. Parran ladulle on nyt haettu sertifiointia. Radan homologoinnin myötä sinne saataisiin oikeudet järjestää FIS-tason kilpailuja”, Kittilä kertoo.
Vuosittain hän kiertää kymmenisen viikonloppua SM-tason kisoissa voitelemassa suksia.
Huipputason voitelu on tiimityötä, jossa liikutaan aivan eri sfääreissä harrastehiihtoon verrattuna.
”Kisapäivänä aloitetaan testaus kalibroiduilla suksipareilla. Testihiihtäjät arvioivat parhaan luiston, pidon ja kuvioinnin yhdistelmän. Päivä alkaa aikaisin, mutta suurin työ tehdään jo etukäteen testatessa. Kisassa huollettavana on 20–50 paria suksia.”
Hiihtoharrastajien piirissä keskustelu fluorittomista voiteista on käynyt kuumana.
Kittilä on puhunut fluorittomien voiteiden puolesta jo useamman vuoden. Hänen mukaansa sen enempää harraste- kuin kilpahiihtäjätkään eivät ladulla voiteiden eroa huomaa.
Markkinoille tulevia uusia tuotteita pitää rohkeasti lähteä kokeilemaan, sanoo Kittilä.
”Olen voidellut suksia fluorittomilla aineilla kolme vuotta. Meillä on Brav-tiimissä tehty yli kolmetuhatta testiä, eri variaatioin. Testien perusteella voin vakuuttaa, että fluoriton suksi, oikein voideltuna ja huollettuna, ei häviä fluorivoidellulle. Yllättäviä juttuja on testauksessa tullut esiin eri olosuhteissa. Fluoriton esimerkiksi pysyy kauemmin liukkaana ja kestää märässä kelissä pidempään.”

Fluorittomien voiteiden vastustuksessa lienee Kittilän mukaan syynä myös se, ettei niiden käyttöä vielä tunneta.
”Suomessa on paljon voidevalmistajia ja fluoripohjaisten voiteiden käytöllä on pitkät perinteet. Mitään rakettitiedettä voitelu ei kuitenkaan ole. Erilaiset käyttötavat vain pitää opetella”, hän toteaa.
Kittilä korostaa, että huoli fluorikiellon vaikutuksesta lajiin ja kansalliseen menestykseen siinä on ylimitoitettu. Hiihto ei Suomesta lopu, ei harraste- eikä kilpatasolla.
”Nykyteknologialla valmistetut hiihtovälineet ovat tasoa, jossa voiteiden ero ei ole ratkaiseva. Suomen maastohiihto ei tähän kuole. Ajattelun muutos toki ottaa aina aikansa. Suomen hiihtoharrastajien kaapit ovat täynnä fluorivoiteita, joilla hiihdetään vielä pitkään”, hän toteaa.
Kittilä on pistänyt fluorivoiteita kisasuksien pohjaan 1980-luvulta, jolloin voiteet kehitettiin.
Kansainvälinen hiihtoliitto FIS ja ampumahiihtoliitto IBU asettivat fluorivoiteiden täyskiellon tänä vuonna. Muutamiin poikkeusmaihin kuuluvat Suomi ja Venäjä.
”Fluorivoiteet olivat aikoinaan iso edistysaskel hiihdossa, Kittilä muistuttaa.
”Terveysturvallisuuden näkökulmasta on kuitenkin hyvä, että ne kielletään EU:n toimesta. Niiden raaka-aineen valmistus on aiheuttanut Italiassa melkoisen ympäristöongelman ja ne ovat käyttäjälle terveysriski. Erityisesti mietin lasten ja nuorten hiihtäjien kannalta asiaa. Fluorittomien voiteiden käyttö tulee kaiken lisäksi edullisemmaksi.”
Kittilän mukaan saksalaiset ja yhdysvaltaiset ovat tällä kaudella olleet muita edellä fluorittomien voiteiden käytössä.
”He eivät ole epäonnistuneet voitelussa. Heidän etunaan on testausympäristö. Meillä alkukauden kovat pakkaset eivät ole juuri tarjonneet tilaisuutta testailla vesikelejä.”