Metsä on ollut monella tavalla tärkeä tulonlähde yrittäjälle. Kuva: Taina Renkola
Miinankestävän kaivinkoneen kauhan kehittäjä äesti 10-vuotiaana naapurinkin pellot: ”Yrittäjänä minulla on ollut kahdenlaista tuuria, huonoa ja oikein huonoa”
Nurmolainen Eero Paski varttui 11-lapsisessa perheessä kotitilan koneita käsitellen. Hänen patentoitu seulakauhansa raivaa miinoitettuja sotatantereita.TilaajalleSeinäjoki
Eero Paski on tehnyt monipuolisen uran yrittäjänä kehittämiensä koneiden parissa. Hän suunnitteli ja rakensi 2000-luvulla pylvässorvin, joka on edelleen käyttökunnossa. Kuva: Taina RenkolaYrittäjä ja metsänomistaja Eero Paski on konemies henkeen ja vereen. Toimiston seinällä komeilee toistakymmentä kehystettyä patenttia, jotka Paski on kehittämälleen seulakauhalle maailmalta hankkinut. Kalliisti ja vaivalla, hän mainitsee.
Suurperheen toiseksi nuorin vesa ajoi traktoria jo ennen kouluikää. Kymmenvuotiaana hän teki kaikkia maatilan konetöitä ja äesti naapurinkin pellot.
”Lapsuudessani meillä oli aina Valmet, ja siinä olen pysynyt. Ei metsätöissä muilla pärjää”, Paski kehaisee.
Koulunkäynti maistui puulta, mutta konevoima viehätti poikaa.
”Kloppina touhattiin koneiden kanssa kaikenlaista. 12-vuotiaana viritin viiskuusvitosen, piti saada kierrokset korkealle ja ääntä koneesta. Sitten vetelin käsijarrukäännöksiä kotipihassa, naapurin pojan seisoessa nostolaitteella. Äidin ja isän tietämättä, tietenkin.”
Rakkaus Valmetiin ei horju. Uusin hankinta on 1 000 tuntia ajettu mallin 361 traktori. Se on helmi, jonka Paski sai omakseen seulakauhan kaupassa. Juuri sellainen oli kotitilan ensimmäinen traktori.
”Selvitin koneen historiaa. Vähällä käytöllä se on ollut ja hyvänä pidetty. Alkuperäisiä osia on starttia, laturia ja takarenkaita myöden.”
”Viiden hehtaarin alalle pistin lisäksi mustakuusta, jota myin joulupuuksi.”
Maatalouskoneasentajaksi ja luokkahitsaajaksi valmistuttuaan hän suoritti varusmiespalveluksen ilmavoimien teknillisessä koulussa. Lentokoneapumekaanikko Paski kotiutui kersanttina.
”Hävittäjinä olivat Fouga ja Saab Safir. Armeijasta jäi mukavia muistoja. Tulin nimetyksi komppanian parturiksi, kun mainitsin serkkuni työskentelevän ammatissa. Hyvin siitäkin selvisin. Joskus tuli tehtyä källi vääpelille ja ajeltua häneltä takaraivo kaljuksi.”
Kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos 1982 Eero Paskin jatkaessa isäntänä.
”Totesin laskelmieni jälkeen olevani Nurmon huonoin viljelijä, ja metsitin peltoni. Maanviljelyyn meni enemmän rahaa kuin rallin ajamiseen”, Paski naurahtaa.
Isäntien asia ja työn arvostus kuuluu Paskin puheesta. Maatalon arjessa kasvaneella juuret ovat syvällä kotitilan mullassa.
”Viljanviljelyn kannattavuus oli kuitenkin 80-luvulla aivan toista luokkaa kuin tänään. Tuotantopanosten kustannus oli murto-osa nykyisestä. Nyt viljely tuottaa tappiota 250 euroa hehtaarilta. Viljelijöiden asemaan pitää saada parannusta”, hän sanoo.
Viljelyn lopetettuaan Paski istutti pelloilleen siperianlehtikuusta.
”Viiden hehtaarin alalle pistin lisäksi mustakuusta, jota myin joulupuuksi.”
Armeijan jälkeen hän työskenteli ensin autokorjaamolla, sitten myyjänä Hankkijalla.
”Osuustoiminnan pelisäännöt yllättivät minut silloin nuorena. Bisnestä tehtiin, eikä isäntien asema omistajina siinä painanut. Alkuperäinen osuuskauppatoiminnan tarkoitus, saada viljelijöille paras tulos, unohtui nopeasti”, kritisoi Paski.
Hän kaipaa tuottajien edunvalvontaan edelleen ryhtiä.
”Se pätee niin maa- ja metsätaloustuottajien kuin yrittäjienkin edunvalvontaan. Ryhtiä pitäisi järjestöissä olla enemmän ja rohkeammin ajaa jäsenistön puolta. Vastuuta lykätään yrittäjille yhä enemmän, mutta oikeuksia ei. Pitäisi muistaa, millä tämä maa elää”, Paski lataa.
Paskin luonteelle yrittäjyys sopii. Idearikas ja toimelias mies ryhtyi ensi alkuun puun ostoon Luopajärven sahalle, velipoika hoiti hakkuut.
”Konepuoli kun kiinnosti, perustin kaivinkoneita Suomeen tuovan yrityksen Pohmakon. Yrittäjänä minulla on ollut kahdenlaista tuuria, huonoa ja oikein huonoa. 90-luvun lamaa edeltänyt vuosikymmen oli kuitenkin parasta aikaa konebisneksessä. Mutta laman tullen toiminta loppui kuin seinään.”
”Pienet yritykset jäävät urakoitsijoina aina alakynteen.”
Piti keksiä uusi tulonlähde, ja metsästä elantoa aina saaneena Paski kehitti hirsien läpisyöttöisen pylvässorvin. Sillä hän teki rahtisorvausta hirsivalmistajille ja rakensi hirsitalojen runkoja.
”Toiminnan saaminen kannattavaksi oli haastavaa. Pienet yritykset jäävät urakoitsijoina aina alakynteen. Toinen haaste pienelle toimijalle on tuotekehitys. Kun tuotteen vieminen markkinaan asti vie satoja tuhansia euroja, riskit ovat valtavia. Vientikauppa vaatii pääomaa. Oma lukunsa ovat patentit, jotka nielevät vuosittain ison summan.”
Paski oli vähällä saada 90-luvulla sorviliiketoimintaa myös itänaapuriin. Venäjän vuoden 1998 talouskriisi kaatoi pitkälle edenneet suunnitelmat.
”Siinä kokeilussa tuli nähtyä, millaista kaupanteko Venäjälle oli. Kaikki piti olla pyörien päällä. Myyntiä voi sinne tehdä, mutta ei koskaan perustaa tehdasta. Toimintakulttuuri vaati kylmähermoisuutta.”
Sorvi on edelleen lyönnissä ja akun latausta vaille käyttövalmiina. Omassa metsässä odottaa sopiva käyttökohde.
”Pelloille istuttamani siperianlehtikuuset alkavat olla hakkuukypsiä. Se on kovaa, lahonkestävää puuta ja sopii pylvässorvaukseen mainiosti. Pitää vaan etsiä niille ostaja.”
Vibra-seulakauha on miinankestävä ja sillä raivataan sotatantereina olleita alueita. Kuva: Taina RenkolaPaski siirtyi ruokamullan valmistukseen 2000-luvulla. Kantoja mullasta seuloessaan hän totesi toimivan seulakauhan tarpeen, ja kehitti roottorityyppisen seulakauhan itse.
”Seurasin tässä kylällä kerran putkilinjan kaivuuta, miten kivikkoista maata siirreltiin traktoreilla. Se oli melkoista puljaamista ja tuumasin, että tuohon pitää joku ratkaisu kehittää. Siitä lähti vibrakauhan idea.”
Seulakauhan liikkuvat tangot kestävät lohkareiden painon hajottamatta konetta. Idea kirkastui vuonna 2013.
”Laskin, että mullan seulontaa tarvitsee pieni osa urakoitsijoista, mutta purkubetonia, isoa louhetta ja kiveä seulovia kauhoja tarvitsee 90 prosenttia alan yrittäjistä.”
Seulakauha on miinankestävä ja sillä raivataan Israelissa sotatantereina olleita alueita. Myös Ukrainaan on hyväntekeväisyysjärjestön kautta hankittu jo yksi seulakauha.
”Kun sotatoimet loppuvat, sitä päästään käyttämään jälleenrakennus- ja raivaustyöhön.”
Toimiston seinällä komeilee toistakymmentä kehystettyä patenttia, jotka Eero Paski on keksinnöilleen hakenut. Kuva: Taina RenkolaEero Paski myi vibrakauhan tuotannon saksalaiselle perheyritykselle syyskuussa. Laakereilleen hän ei aio 66 vuoden iässä kuitenkaan jäädä lepäämään. Suunnitelmissa on tuoda markkinoille kevyt metsäkone, jolla voi tehdä kaikki metsänhoidon toimenpiteet taimikon raivauksesta ensiharvennuksiin. Taas on haettava patenttia.
”Ajatus on kypsynyt mielessäni 30 vuotta. Tontilla on kaivinkone, josta rakennetaan parasta aikaa prototyyppi. Omissa metsissä sitä testaan, ja tavoite on päästä markkinoille jo ensi vuonna.”
Metsäkeskusteluun hänellä on selkeä kanta.
”Ei Mannerheimintiellä istuminen edistä ilmaston ja monimuotoisuuden asiaa. Metsänomistajat tekevät ympäristön eteen konkreettisia toimia jatkuvasti. Mutta ne toimet pitää tehdä kannattaviksi.”
Vapaa-aikakin kuluu koneita käsitellen. Ralliautot ovat vaihtuneet enduroon.
”Ajan enää omaksi huvikseni. Kisaamisen lopetin, kun meinasi henki lähteä onnettomuudessa. Tyttären kanssa on lyöty leikkimielinen veto, että vielä 80-vuotiaana ajan endurolla tuossa kotometsässä.”
Eero Paski
Vuosikymmenien monipuolinen ura yrittäjänä ja metsänomistajana.
Asuu vaimonsa ja nuorimman poikansa kanssa kotitilallaan Nurmossa, kaksi vanhinta lasta ovat jo aikuisia.
Perustamansa yrityksen Multavex oy:n toimitusjohtaja.
Harrastaa enduroa omissa metsissään ajaen, lisäksi ajaa pojan kanssa kartingia.
Kuvaa itseään sanoin: ”Olen aina tehnyt asiat vähän eri lailla kuin muut.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
