Jenni Korppi ja Tuomo Häkkinen ovat puhuneet Oivan lahjasolutaustasta avoimesti niin lähipiirilleen kuin työkavereilleenkin. Pariskunnan mielestä hedelmöityshoidoissa raskainta oli, kun joka välissä sai olla soittelemassa sairaalaan, setvimässä aikatauluja ja selittämässä omaa tilannetta. Kuva: Jarno MelaMikkeliLapsi lahjaksi
Suomessa syntyy vuosittain noin 700 lasta lahjasoluhoidoilla. Pahimmillaan hoitojono romuttaa lapsihaaveet lopullisesti.TilaajalleSen piti olla pelkkä virtsatietulehdus.
Jenni Korppi oli kuukautta aikaisemmin muuttanut puolisonsa kanssa Mikkeliin. Vastaostetun omakotitalon remontti oli juuri aloitettu.
Korppi meni lääkäriin ja oletti palaavansa kotiin antibioottien kanssa. Toisin kävin.
”Sen reissun seurauksena minulta löytyi laajalle vatsaonteloon levinnyt munasarjakasvain”, Korppi kertoo.
Tutkimuksissa kasvain näytti pahalta. Jos kyseessä olisi ollut laajalle levinnyt syöpä, eivät todennäköisyydet olisi olleet Korpin puolella.
Korppi ja hänen puolisonsa Tuomo Häkkinen olivat kuitenkin rauhallisia.
”Olimme ihan vakuuttuneita, että ei minulla voi olla syöpää, kun ei ollut mitään oireita”, Korppi sanoo.
”Ei siinä alettu voivotella. Kasvaimen löytymistä seuraavana viikonloppuna kävimme tilaamassa laatat keittiön lattiaan. Puhuimme kuolemasta, mutta elämä jatkui”, Häkkinen kertoo.
Vain kuukauden kuluttua, toukokuussa 2022 kasvain leikattiin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Leikkaussaliin mentiin pelastetaan mitä voidaan -asenteella, mutta lopulta kirurgi joutui poistamaan molemmat munasarjat.
Leikkausta seuraavana päivänä hoitava lääkäri saapui pariskunnan luo ja kysyi, olivatko he jo ehtineet miettiä lapsen hankkimista. Lääkäri oli laittamassa heidät suoraan hedelmöityshoitojonoon.
”Siinä vaiheessa aikataulu tuli yllättäen ja ikään kuin annettuna. Emme olleet päässeet vielä siihen vaiheeseen, että olisimme edes yrittäneet lasta, kun oli taloremppaa ja kaikenlaista”, Korppi muistelee.
Pari päätti kuitenkin liittyä hoitojonoon, sillä sen pituudesta ei ollut varmuutta.
”Lääkärin puheista ymmärsin, että mitä nopeammin hoidot aloitetaan, sen parempi onnistumistodennäköisyys on, kun oma hormonitoimintani loppui.”
”Kukaan ei ajattele 32-vuotiaana, että oma hedelmällisyys olisi niin kaput, että lasta ei tehdä.” Jenni Korppi
Vuonna 2023 Suomessa aloitettiin yli 14 000 hedelmöityshoitoa. Näistä lähes joka neljännessä käytettiin luovutettua sukusolua.
Yhteensä lahjasoluhoitojen avulla syntyy Suomessa vuosittain noin 700 lasta, ja määrä kasvaa jatkuvasti.
Lahjoitettuja siittiöitä, munasoluja tai alkioita tarvitsevat itsellisiksi vanhemmiksi haluavat, sateenkaariparit sekä nais–miesparit, jotka eivät voi saada toivomaansa lasta omilla sukusoluillaan.
Oli lähtökohta mikä hyvänsä, hoitoon hakeutuvan pitää varautua mahdollisesti pitkäänkin jonoon, sillä lahjasoluista on jatkuva pula.
Lahjasoluhoidot
Lahjasoluhoitoja tekevät yliopistolliset sairaalat Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa, Turussa ja Oulussa sekä yksityiset klinikat.
Vuosina 2019–2020 lahjasoluhoitoja alettiin tarjota neljän vuoden tauon jälkeen julkisella puolella. Hoitoja alkoivat saada myös naisparit ja itselliset äidit. Tauko johtui yleisestä keskustelusta, jota käytiin julkisessa terveydenhuollossa tehtävistä lahjasoluhoidoista.
Nyt yli kolmannes lahjasoluhoidoista tehdään julkisella sektorilla.
Suomessa syntyi vuonna 1991 ensimmäinen lahjamunasolulla ja vuonna 1995 ensimmäinen luovutetulla alkiolla alkunsa saanut lapsi.
Vielä 1980-luvulla lahjasolutausta neuvottiin salaamaan lapselta. Nykyään ohje on puhua siitä lapselle pienestä pitäen.
Lähteet: Helminauha-hanke, THL, Simpukka ry
Munasarjojen poiston jälkeen oli selvää, että Jenni Korppi ei voisi saada biologisia lapsia.
”Kukaan ei ajattele 32-vuotiaana, että oma hedelmällisyys olisi niin kaput, että lasta ei tehdä.”
Toisaalta Korppia lohdutti, että lapsi tulisi saamaan puolison geenit ja hän saisi itse olla raskaana ja synnyttää vauvan.
Tosin aivan selvää ei aluksi ollut sekään, käytettäisiinkö lahjamunasolun hedelmöittämiseen Häkkisen siittiöitä. Hänellä on harvinainen perinnöllinen sairaus, cadasil, joka altistaa aikuisiässä aivoinfarkteille. Todennäköisyys sairauden periytymiseen on 50 prosenttia.
”Julkisella puolella alkiodiagnostiikkaa tehdään Helsingissä”, Korppi sanoo.
Pariskunta ymmärsi rivien välistä, että Helsingissä hoitoihin olisi Kuopiota pidemmät jonot.
”Kävimme pitkän keskustelun siitä, että jos olisimme hankkimassa lapsia luomusti, vaikuttaisiko tämä meidän lasten hankintaan, koska eihän silloinkaan ole mahdollisuutta alkiodiagnostiikkaan. Päädyimme siihen, että mennään sillä, mitä tulee”, Korppi jatkaa.
Jenni Korppi ja Tuomo Häkkinen ovat olleet yhdessä vuodesta 2019 saakka. Alusta asti oli selvää, että molemmat haluavat lapsen, mutta aikataulusta ei ensimmäisten vuosien aikana sen tarkemmin puhuttu. Pariskunta muutti Helsingistä Häkkisen kotiseuduille Mikkeliin vuonna 2022, kun etätyöt antoivat siihen mahdollisuuden. Kuva: Jarno Mela”He sanoivat, että jonossa olette, mutta mitään tarkempaa tietoa ei annettu.” Jenni Korppi
Lahjasoluhoitojen aluksi pariskunta pääsi juttelemaan psykologin kanssa, mutta muuten Korppi etsi tietoa ensisijaisesti lahjasoluhoitoihin keskittyneen Helminauha-hankkeen sivuilta ja sosiaalisen median vertaistukiryhmistä.
”Julkisen puolen hoidossa näkyy, ettei siellä ole valtavan isot resurssit. Se oli kaavamainen prosessi ja sitten vaan jonoon, jossa menee ainakin vuosi.”
Pariskunnan ensikäynti oli syksyllä 2022, ja loppuvuodesta he pääsivät jonoon. Aluksi oli puhe, että luovuttaja löytyisi todennäköisesti keväällä.
”Keväällä mietimme, että miksi ei kuulu mitään. Taisin soittaakin sinne kerran, ja he sanoivat, että jonossa olette, mutta mitään tarkempaa tietoa ei annettu”, Korppi muistelee.
”Kun kevät meni ohi, niin tietysti sitä mietti, että kuinkakohan kauan tässä vielä meneekään”, Häkkinen täydentää.
Elokuussa 2023 oli vihdoin ilouutisten vuoro: lahjoittaja oli löytynyt.
Ensimmäinen alkionsiirto piirsi raskaustestiin plussan, mutta raskaus meni kesken jo varhain. Pariskunnalla oli kuitenkin onnea, sillä toisen alkionsiirron lopputulos jokeltelee Korpin sylissä.
”Koen, että tietyllä tavalla olen tässä lapsettomuusasiassa päässyt helpolla, kun lukee muiden kokemuksia”, Korppi sanoo.
Ihan suunnitelmien mukaan ei tosin tälläkään etapilla edetty. Raskaus ei ollut edennyt edes viimeiselle kolmannekselle, kun Korppi tunsi lapsivesien menevän. Hänet kiidätettiin Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.
Noilla raskausviikoilla vauvalla on jo hyvät mahdollisuudet selvitä, mutta mitä pidempään hän pysyisi kohdun suojissa, sitä valmiimpi hän olisi ulkomaailmaan.
Seuraavan kuukauden Korppi pötkötti sairaalassa, kunnes vauva lopulta syntyi sektiolla kohdun tulehduttua pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Kotiutumista piti odottaa vielä viisi ja puoli viikkoa.
”Oiva oli aika iso keskonen, painoi yli kaksi kiloa. Hänellä ei ollut mitään hengitysongelmia, lähinnä odotimme että hän kasvoi ja oppi syömään ennen kuin pääsimme kotiin.”
Nyt viiden kuukauden takaisista kamppailuista ei näy jälkeäkään. Oiva on seurallinen lapsi, joka totuttelee rintarepussa olemiseen, sillä perhe on lähdössä matkalle Espanjaan.
Pariskunnalle on pakastettuna vielä seitsemän alkiota, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että perheen lapsiluku on täynnä. Jenni Korppi ei enää ikinä halua kokea tämän kevään kaltaista 9,5 viikon sairaalajaksoa, eikä hän ole varma, kestääkö hänen kroppansa enää uutta raskautta munasarjojen poistoleikkauksen ja sektion jälkeen. Kuva: Jarno MelaKoska lahjasoluhoidot ovat yhä useammalle ainoa tapa tulla vanhemmaksi, tarvitaan myös lahjasolujen luovuttajia enemmän.
Uudet sukusolujen luovuttajat kirjataan Valviran Luoteri-rekisteriin. Viime vuonna munasoluja luovutti 382, siittiöitä 221 ja alkioita 45 uutta henkilöä.
Kaikki Maaseudun Tulevaisuuden tavoittamat hedelmöityshoitoklinikat vahvistavat, että luovutettuja sukusoluja ei ole riittävästi.
”Siittiöluovuttajista karsiutuu jopa puolet koepakastuksessa. Uusille luovuttajille on jatkuva tarve”, Pirkanmaan hyvinvointialueelta kerrotaan.
Pitkä odotus on lasta toivoville henkisesti rankka, mutta monen kohdalla aika tikittää eteenpäin armottomasti. Julkisella puolella hoidot tulee aloittaa, ennen kuin nainen täyttää 40 vuotta. Pahimmillaan tuo aikaraja ylittyy jonossa odotellessa.
Turun yliopistollisessa sairaalassa tehdään tällä hetkellä ainoastaan lahjasiittiöhoitoja. Lahjamunasoluja tarvitsee vain noin viisi potilasta vuodessa, joten heidät ohjataan hoitoihin Tampereelle.
Sopivan luovuttajan löytämiseen kestää Turussa noin 3–9 kuukautta, minkä lisäksi lakisääteiseen lahjasoluneuvontaan ja hoidon suunnittelemiseen kuluu vähintään muutama viikko ja enimmillään pari kuukautta, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Rauni Klami.
”Olen tällä viikolla hoitanut henkilöä, joka oli käynyt ensikäynnillä 3/24”, Klami kertoo sähköpostilla.
Tampereella ensikäynnille pääsee kolmen kuukauden sisään. Munasolujono on kymmenen ja siittiöjono 10–12 kuukauden mittainen.
Oulussa lahjasiittiöjono on tällä hetkellä noin 10 kuukautta ja lahjamunasolujono noin 1,5 vuotta.
Yksityisellä puolella jonot voivat olla julkista lyhyemmät.
Lahjasoluhoitoja tehdään myös yksityisellä puolella, mutta hoitojen hintalappu on julkista puolta suurempi. Vuoden 2023 alusta lähtien yksityisen puolen hedelmöityshoitoihin liittyviin tutkimuksiin ei ole saanut Kela-korvausta. Hallitus on tosin esittänyt, että korvaukset palaisivat ensi vuoden alussa entistä korkeampina lääketieteellisistä syistä annettuihin hoitoihin.
Joillekin yksityiset klinikat ovat kuitenkin ainoa vaihtoehto, sillä julkisella puolella on tarkat rajat esimerkiksi siitä, kuinka monta kertaa hoitoa yritetään.
Yksityisellä puolella jonot voivat olla julkista lyhyemmät.
Usealla paikkakunnalla toimivassa Ovumiassa ei ole varsinaisesti jonoa lahjasoluhoitoihin. Sopivan lahjoittajan löytyminen ja erilaiset hoidon valmistelut kestävät yleensä muutamista viikoista muutamiin kuukausiin.
”Hoitojen aikataulutukseen vaikuttaa myös se, löytyykö sopiva lahjoittaja sukusolupankistamme vai täytyykö sopivaa lahjoittajaa vielä odottaa”, Ovumiasta kerrotaan.
Dextra Hedelmällisyysklinikka toimii Helsingin Jätkäsaaressa. Lahjamunasolujono on noin puoli vuotta, mutta lahjasiittiöhoitoihin ei ole jonoa lainkaan. Klinikka käyttää tanskalaisia spermapankkeja, jos niin sanotuista omista luovuttajista on pulaa.
”Kesti pitkään, ennen kuin päätös lähteä yrittämään lasta yksin kypsyi.” Heidi Kurikkala
Pian yksivuotias Aava konttaa kovaa vauhtia, seisoo hetkittäin ilman tukea ja ottaa sivuharppauksia sohvaa vasten nojaten. ”Jos vauvasta voi sanoa, että hän on hyvin huumorintajuinen, niin Aava kyllä on. Se on ihana piirre”, äiti Heidi Kurikkala sanoo. Kuva: Timo HeikkalaKempeleläisessä perheessä odotetaan marraskuussa juhlittavia yksivuotissyntymäpäiviä. Hymyilevä Aava vilkuttaa äitinsä Heidi Kurikkalan sylissä.
Usein itselliset äidit kertovat väkevästä lapsen kaipuusta, varmasta halusta tulla vanhemmaksi. Kurikkalan kohdalla oli toisin.
”Minulla oli aika pitkään tunne, että saatan jäädä lapsettomaksi. Vanhemmuus ei ollut mikään suurempi asia elämässäni”, Kurikkala kertoo.
Viimeisimmässä vakavassa parisuhteessa hänen sisällään alkoi kuplia uusia ajatuksia. Ehkä vierellä olikin nyt ihminen, jonka kanssa hän voisi haluta lapsen.
”Ikävä kyllä meillä eivät lapsihaaveet kohdanneet.”
Pariskunta erosi seitsemän vuotta sitten. Varkain syttynyt haave lapsesta jäi kuitenkin elämään.
Kuukaudet ja vuodet vierivät muistuttaen, että lapsihaaveisiin olisi tartuttava ennen kuin olisi liian myöhäistä.
”Kesti pitkään, ennen kuin päätös lähteä yrittämään lasta yksin kypsyi.”
Lopulta Kurikkala hakeutui hoitoihin 39-vuotiaana eli viimeisellä mahdollisella hetkellä, sillä julkisella puolella hoidot on aloitettava alle 40-vuotiaana.
Ensimmäinen käynti klinikalla oli vuoden 2022 alussa. Sopivaa luovuttajaa odotettiin puoli vuotta ja hoidot päästiin aloittamaan syksyllä.
Sitten seurasi ikävä yllätys. Kurikkalan munasolut eivät kypsyneet tarpeeksi edes kevyiden hormonihoitojen avulla. Kurikkalan iän huomioiden lääkäri suositteli raskaampia ivf-hoitoja, joihin oli taas puolen vuoden jono.
Siittiöiden lahjoittajasta puhuessaan Heidi Kurikkala joutuu hetken nieleskelemään liikutusta. ”Tämä on välillä hyvin kyyninen ja itsekäs maailma. Sukusolujen lahjoittaminen on yksi epäitsekkäimmistä ja suurimmista teoista, jonka yksittäinen ihminen voi tehdä.” Kuva: Timo HeikkalaHelmikuussa 2023 Kurikkalalta kerättiin hormonein kypsytetyt munasolut, jotka hedelmöitettiin. Tällä kertaa todellisuus oli todennäköisyyksiä onnellisempaa, ja jo ensimmäisestä siirretystä alkiosta syntyi Aava.
Kaiken jälkeen Kurikkalasta tuntuu, että juuri näin elämän pitikin mennä. Hän ei kaipaa vierelleen kumppania, äiti ja tytär ovat onnellisia kahdestaan.
”Elämä olisi varmasti ollut hyvää ilman lastakin. Mutta nyt Aava on elämäni.”
Nyt kun vauvavuosi alkaa olla takana, ja Heidi Kurikkalan ajatukset hakeutuvat välillä klinikalla pakastettuna odottaviin kolmeen alkioon. Hänellä on vielä neljä vuotta aikaa yrittää uutta raskautta ennen kuin hän täyttää 45 vuotta. Pikkusisarus on haaveissa. Kuva: Timo Heikkala- Osaston luetuimmat
