Avioparin tulevaisuuden suunnitelmat ovat auki. Jos viimeinen alkio ei tarraa kiinni, vaihtoehdot ovat jatkaa hedelmöityshoitoja tai mennä adoptioneuvontaan. Kuva: Tarmo Lehtosalo
Pariskunta on ajanut jo 70 000 kilometriä saadakseen lapsen – tonttirahat hupenivat lapsettomuushoitoihin
Kun Jonna Sarajärvi suuntaa Ivalosta hedelmöityshoitoon, tarkistuskäyntiinkin kuluu koko päivä. Ympäristömyrkkyjen rooli lapsettomuudessa vetää vakavaksi.Tilaajalle
Siinä missä kaupunkilainen kipaisee ruokatunnilla lapsettomuushoitoihin liittyvissä toimenpiteissä, Jonna Sarajärvi miehineen ajaa Ivalosta Ouluun ja takaisin. Käynti vie helposti 12 tuntia. Kuva: Tarmo Lehtosalo70 000 kilometriä. Yli 60 kertaa Suomi-neidon pituus päälaelta eteläisimpään hameenhelmaan. Sen verran Jonna Sarajärvi, 32, ja hänen miehensä ovat ajaneet autolla saadakseen lapsen. Pariskunta asuu Ivalossa, josta matkaa kertyy hedelmöityshoitoihin Ouluun yli 500 kilometriä suuntaansa.
Alkututkimukset ja ultraäänet onnistuvat 300 kilometrin päässä Rovaniemellä.
”Pahimmillaan perus-ultraan on täytynyt matkata kolme kertaa viikossa. Se tarkoittaa, että heräämme aamulla viiden-kuuden aikaan, viemme koirat hoitoon, ajamme 3,5-4 tuntia Rovaniemelle ja puolen tunnin tutkimuskäynnin ja lounaan jälkeen palaamme takaisin. Välillä istumme tienvarressa palavereissa, läppärit sylissä.”
Joskus lähtö esimerkiksi koeputkihedelmöitykseen tulee vain vuorokauden varoitusajalla. Myös hotelliyöpymisiä on tarvittu. Sarajärvi on kaupan alan yrittäjä ja hänen miehensä tekee pääasiassa etätöitä.
”Työt ovat kyllä molemmilla kärsineet”, Sarajärvi sanoo ja huokaa.
Pari on yrittänyt lasta vuodesta 2019. Hoidot alkoivat 2021. Takana on monenlaisia toimenpiteitä, muun muassa kahdeksan alkionsiirtoa. Jäljellä on yksi alkio, jonka siirtoon täytyy kerätä voimia.
”Elämä on pyörinyt tämän ympärillä useamman vuoden. Nyt olemme olleet melkein vuoden hoitotauolla. Tuntuu, että sanallinen varasto on tyhjä tästä aiheesta.”
Rahaa hoitoihin on huvennut yli 50 000 euroa. Siihen on laskettu mukaan bensat, majoitukset, ulkona syöminen ja lääkkeet. Sen sijaan ansiotulojen menetyksiä ei ole huomioitu.
Säästötilin nimeksi on jäänyt kummittelemaan tonttitili.
”Alunperin meidän piti ostaa tontti ja rakentaa talo. Nyt olemme joutuneet jättämään pois perinteiset suomalaiset unelmat. Naimisiin menimme tässä välissä, mutta juhlat vietetään joskus myöhemmin. Nyt ei ole jaksamista, eikä rahaa”, Sarajärvi kertoo.
”Olemme joutuneet jättämään pois perinteiset suomalaiset unelmat.”
Aviopari siirtyi yksityiselle puolelle ensimmäisen hoitokierroksen jälkeen. Sarajärvi koki julkisen puolen hoidot kaavamaisiksi ja hänen kohdallaan jopa vaarallisiksi.
Ensimmäisestä munarakkulapunktiosta seurasi hyperstimulaatio, jossa munarakkulat täyttyvät nesteestä ja paisuvat.
”Minut jätettiin yksin ilman ohjeistusta toiseen päähän Suomea. Kun hyperstimulaatio toistui, jouduin osastolle, jossa vatsasta poistettiin 2,5 litraa nestettä. Toipuminen kesti kuukausia. Silti julkisella puolella ehdotettiin jälleen hoitoa, joka lisää saman oireyhtymän riskiä.”
Jokunen on kysellyt Ivalosta kotoisin olevalta ja siellä perheyritystä pyörittävältä Sarajärveltä, eivätkö he harkitse muuttoa Ouluun.
”Haluamme asua lähellä luontoa, pienessä kylässä. Ei varmasti helpottaisi tilannetta, että muuttaisimme pakon edessä kaupunkiin, jossa meidän ei ole hyvä olla. Tuskin se edistäisi hoitojenkaan onnistumista.”
”Alunperin meidän piti ostaa tontti ja rakentaa talo. Nyt olemme joutuneet jättämään pois perinteiset suomalaiset unelmat”, Jonna Sarajärvi kertoo. Kuva: Tarmo LehtosaloTutkimusten mukaan ympäristömyrkyt heikentävät sperman laatua ja sotkevat naisten hormonitoimintaa. Esimerkiksi liuottimet kulkeutuvat nopeasti hengitysilmasta tai ihon läpi eri kudoksiin. Altistuminen voi aiheuttaa lisääntymis- ja kuukautishäiriöitä, keskenmenoja ja vaikeuksia tulla raskaaksi.
Sarajärvi ajattelee, että ihmiskuntana olemme tehneet jo pidempään jotain väärin, kun elämäntapamme on viemässä meiltä kyvyn lisääntyä. Hän itse yrittää minimoida muoviyhdisteille altistumista käyttämällä vain lasikippoja ja palasaippuaa, luonnonkosmetiikkaa ja välttämällä eineksiä.
Avioparin tulevaisuuden suunnitelmat ovat auki. Jos viimeinen alkio ei tarraa kiinni, vaihtoehdot ovat jatkaa hedelmöityshoitoja tai mennä adoptioneuvontaan.
Sarajärvi toivoisi yhteiskunnan tukevan lapsettomuushoidoissa rämpiviä. Yksityisistä hoidoista on vähennetty korvauksia ja osalle ihmisistä julkisenkin puolen hoidot ovat liian kalliita.
”Yhä useampi valitsee julkisen puolen hoidot, joten jonot ovat järkyttävät. Samaan aikaan ollaan huolissaan syntyvyyden laskusta”, Sarajärvi toteaa.
”Haluamme asua lähellä luontoa, pienessä kylässä. Ei varmasti helpottaisi tilannetta, että muuttaisimme pakon edessä kaupunkiin, jossa meidän ei ole hyvä olla”, Lapista kotoisin oleva Jonna Sarajärvi pohtii. Kuva: Tarmo LehtosaloTänään 11.5. vietetään lapsettomien lauantaita.
- Osaston luetuimmat
