Ukrainaan apua vievä Rami Savolainen on nähnyt, että tv:n uutiskuvat antavat väärän kuvan sotaa käyvän maan arjesta

Rami Savolaisen omakotitaloa ympäröi korkea aita, jonka takana kaksi leonberginkoiraa ilmoittaa äänekkäästi vieraista. Savolainen pyytää odottamaan, jotta hän saa koirat kiinni.

Talon nurkalla seisovalla moottoripyörällä mies palasi Ukrainasta heinäkuussa, ja mieli tekisi takaisin.

Sitä ennen on saatava avustustarvikkeita riittävästi kokoon, mutta se on yhä vaikeampaa. Isot yritykset on jo soitettu läpi, ja monet niistä kokevat tehneensä jo osansa. Lahjoitukset ovat vähentyneet.

Jotkut yksityishenkilöt ovat kuulemma laittaneet omaa rahaa likoon hurjia summia, jopa kymmeniä tuhansia euroja. Pääasiassa he ovat hankkineet autoja ja sairaalatarvikkeita mutta myös esimerkiksi droneja. Niiden pienet viatkaan eivät haittaa, sillä ukrainalaiset laittavat ne kyllä kuntoon.

Ukrainaan apua vievät ovat Savolaisen mukaan läpileikkaus kansasta. Tulotaso ja ammatti voivat olla mitä vain.

Rami Savolaisella on runsaasti kuvamateriaalia Ukrainan-matkoilta. Kuva: Juha Tanhua

Savolainen säikähti Venäjän hyökkäystä, kuten muutkin suomalaiset. Hän arveli Baltian maiden olevan seuraavana liipaisimella, jos Ukrainan puolustus sortuu.

Alkuvuonna 2023 hän tutustui sosiaalisessa mediassa apua vievään ryhmään, ja pääsiäisenä Savolainen lähti ensi kertaa heidän mukaansa. Perillä suomalaisille tarjottiin ruokaa, pidettiin musiikkiesityksiä ja puheita. Tunnelma oli vakava.

Savolaisen yhtenä toiveena oli päästä käymään etulinjassa, mikä toteutui kolmannella ja viimeisimmällä matkalla.

Hän näyttää valokuvia, joissa sodan karu todellisuus lyö vasten kasvoja. On hautajaissaattueita, dronella sotimista, räjähdyksen aiheuttamia savupilviä ja tulvan jälkeensä jättämää liejumaata.

Yhdessä kuvassa Savolaisella on säikähtänyt ilme. Siitä piti tulla rento otos, mutta sotilaat alkoivat huutaa ”Davai, davai!”. Savolainen ymmärsi, että silloin piti ottaa jalat alleen.

Tästä piti tulla rento poseerauskuva. Taustalla on liejumaata, jonka venäläisten tuhoama pato oli jättänyt jälkeensä. Kuva: Rami Savolainen

Savolainen on todennut, että todellisuus Ukrainassa ei kaikin osin vastaa mielikuvia. Tiet ovat varsin hyvässä kunnossa muualla kuin sotatoimialueella ja ruokaa on riittävästi.

Sotaa sisempänä Ukrainassa kuulemma huomaa juuri mistään muusta kuin että ilmahälytyksiä tulee tiheästi. Niistä tosin kukaan ei tunnu piittaavan mitään.

Osasyy on, että kestää yhdeksän minuuttia, ennen kuin ilmahyökkäyksen suuntaa pystytään ennustamaan edes ylimalkaisesti. Lisäksi pommisuojat ovat useimmiten talojen kellareita, joista olisi vaikea pelastua talon sortuessa.

Savolainen lisää, että tärkein syy ilmiölle on kuitenkin Ukrainan laajuus. Todennäköisyys kuolla ohjusiskussa on pieni.

”Etulinja on ainut vaarallinen paikka. Jos itse käyn Ukrainassa muutaman kerran vuodessa, tukehdun 1 000 kertaa todennäköisemmin pullaan kuin kuolen ohjusiskussa.”

Rami Savolainen näki hautajaissaattueita pienissä kylissä lähellä etulinjaa. Virallisesti niissä ei pitäisi olla asukkaita lainkaan. Kuva: Rami Savolainen