Leena Lehtolainen kritisoi kirjojen arvonlisäveron nostoa. ”Monissa sivistysmaissa kirjojen arvonlisävero on nolla.” Kuva: Sanne Katainen
Leena Lehtolaista jännittää yhä uuden kirjan saama vastaanotto – dekkaristina tunnettu kirjailija hyppää nyt toisenlaiseen maailmaan
Kirjailija Leena Lehtolainen jännittää edelleen kirjojensa vastaanottoa ja toivoo jatkossakin hyppivänsä riemusta tilaisuuden tullen. Hän kritisoi kirjojen arvonlisäveron nostoa, sillä se heikentää entisestään kirjojen asemaa.TilaajalleHelsinki
Leena Lehtolaisen uutuusromaanin avainpaikkoihin kuuluu Helsingin maamerkkeihin lukeutuvan Hotelli Tornin Ateljee Bar, jonka parvekkeella kirjailija kuvattiin. Kuva: Sanne KatainenLeena Lehtolainen tunnetaan parhaiten Maria Kallio -dekkareistaan, mutta hänen kirjallinen tuotantonsa on paljon muutakin. Lehtolaisen tämän kesän uutuus Korkean paikan lumo on irtiotto rikosten maailmasta.
Kirjailija itse kutsuu uutta teostaan mainstream- eli valtavirtaromaaniksi. Sellaisen tekeminen on Lehtolaisen mukaan erilaista kuin dekkarin kirjoittaminen.
”Juonen rakentaminen on toisenlaista. Dekkareita pitää suunnitella lineaarisemmin ja tietyt asiat täytyy olla selvillä jo ennen kuin alkaa kirjoittaa”, hän vertaa.
”Tässä kirjasin itselleni päähenkilön elämästä kiintopisteitä, jotka halusin kertoa, ja täytin niiden välit aika vapaasti. Tällainen kirja antaa enemmän mahdollisuuksia inspirointiin ja ehkä sallii vähän runollisempia kielikuvia kuin dekkarit, joissa huomio ei saa mennä liikaa juonesta kieleen.”
Lehtolainen toteaa erilaisten projektien raikastavan ajattelua. Pari vuotta sitten ilmestyi hänen kirjoittamansa elämäkerta keihäänheittäjä Antti Ruuskasesta.
”Tuskin kukaan osasi kuvitella, että minä tekisin sellaisen.”
Korkean paikan lumon päähenkilö on Riika Rummukainen, jonka elämän ulkoisissa raameissa on paljon samaa kuin Leena Lehtolaisella. He ovat suurin piirtein saman ikäisiä, molemmat kotoisin Itä-Suomesta – Rummukainen samasta fiktiivisestä Arpikylän kunnasta kuin Maria Kallio – ja aikuisina molemmat ovat länsiuusmaalaisia kahden pojan äitejä.
”Ei autofiktioon päinkään”, Leena Lehtolainen katkaisee ajatuksen nauraen.
Toki kirjoittajassa ja päähenkilössä on yhteisiäkin piirteitä, kuten luonnon läheisyyden ja siitä nauttimisen tärkeys.
”Liikun luonnossa päivittäin. On huikeaa seurata esimerkiksi lintujen muuttoa keväisin ja syksyisin”, Lehtolainen ihastelee. ”Yhdessä vaiheessa suuri unelmani oli, että saisin nähdä ilveksen luonnossa. Nyt olen nähnyt sellaisen kolme kertaa.”
Korkean paikan lumo ei ole Leena Lehtolaisen perheen vuoden ainoa kirjauutuus, sillä hänen poikansa Otso Lensun esikoiskirja Ruskan värit julkaistaan syksyllä.
”Hän tietysti jännittää kovasti, millaisen vastaanoton kirja tulee saamaan. Lohdutin häntä sanomalla, että se ei tule helpottamaan kokemuksen myötä”, Lehtolainen nauraa.
Lehtolainen kertoo poikansa saaneen lapsuudenkodissaan sen verran realistisen kuvan kirjailijan ammatista, ettei hän edes haaveile päätoimisesta urasta kirjailijana. Kevyen heiton taustalla on myös vakavampi ajatus.
”Tunnen syvää myötätuntoa niitä nuoria ihmisiä kohtaan, jotka haluavat elättää itsensä kirjoittamalla”, hän korostaa.
”Kirjan asema heikkenee, ja osittain sitä myös tietoisesti heikennetään. Kirjojen arvonlisäveron nostaminen on äärimmäisen typerää, kun monissa sivistysmaissa kirjojen arvonlisävero on nolla.”
”Aina, kun saan uuden kirjan käsiini, ajattelen ennemminkin, että voi vitsi, sain vielä tämänkin aikaan.”
Vaikka ala on haastava, Lehtolainen haluaa uskoa kotimaisen kirjallisuuden tulevaisuuteen.
”Ainakin itse haluan lukea monipuolista suomalaista kirjallisuutta, samalla tavalla kuin haluan syödä laadukasta kotimaista ruokaa. Kuka kirjoittaa suomalaista kirjallisuutta, jos eivät suomalaiset kirjoittajat?”
Lehtolainen täytti 60 vuotta maaliskuussa. Eläköitymisen aikeita Lehtolaisella ei ole.
”Ei kai kirjailija koskaan jää eläkkeelle, mutta ehkä jossain vaiheessa tahtia voisi vähän hidastaa.”
Lehtolainen on tuottelias kirjoittaja, jonka teoksia on julkaistu vähintään kirja per vuosi -tahtia. Hän ei kuitenkaan pidä tätä itsestäänselvyytenä.
”Ei uutta kirjaa aloittaessa koskaan tiedä, saako sitä valmiiksi”, Lehtolainen korostaa. ”Aina, kun saan uuden kirjan käsiini, ajattelen ennemminkin, että voi vitsi, sain vielä tämänkin aikaan.”
Yksi Korkean paikan lumo -kirjan teemoista on unelmoiminen. Omien unelmiensa Leena Lehtolainen kertoo muuttuneen vuosikymmenten saatossa.
”Enää unelmat eivät ole kovin konkreettisia, vaan enemmän sen tyyppisiä, että saisi jatkossakin innostua asioista ja osaisi hyppiä riemusta tilaisuuden tullen. Että kevään ensimmäinen mustarastaan laulu nostaisi edelleen kyyneleet silmiin.”
Leena Lehtolaisen uusin teos Korkean paikan lumo (Tammi) ilmestyi elokuussa.
- Osaston luetuimmat
