Kirsi Pehkonen yllättyi, kuinka helposti savolainen huumori, dialogi, ihmiskuva ja luonto ottivat tarinan muodon. Kuva: Petri Jauhiainen
Maalaisromanttisia kirjoja kirjoittava Kirsi Pehkonen – ”Maalaiset nähdään hidasjärkisinä hölmöinä, jotka eivät tajunneet lähteä kaupunkiin”
Maalaisromantiikka tarkoittaa Kirsi Pehkoselle rakkautta maaseudulla ja rakkautta maaseutuun. Hän haluaa kirjoittaa maaseudusta myönteisessä valossa mutta realistisella otteella.Tilaajalle
Kirsi Pehkonen on asunut vuosituhannen vaihteesta Vehmersalmella, joka on nykyisin osa Kuopiota. Kuva: Petri JauhiainenOpettaja, kirjailija Kirsi Pehkonen ei ole kummassakaan ammatissaan sattumalta. Luokanopettaja hänestä tuli opettajavanhempiensa esimerkin innoittamana, ja kirjailijaksi ryhtymisestä hän antaa kunnian Pohjois-Savossa kasvamiselle.
”Savolaisessa keskustelussa ei ole niin pientä asiaa, etteikö siitä voisi kertoa hyvää tarinaa.”
Pehkonen kirjoittikin kouluvuosiensa ystäväkirjoihin unelma-ammatiksi ”kirjailija”. Tarvittiin muutama mutka, ennen kuin hänestä tuli nelikymppisenä kirjailija.
Aloitetaan tarinan kertominen 1980-luvun puolivälin Oulusta, jossa hän opiskeli luokanopettajaksi. Tuohon aikaan ensimmäiset kaupalliset radiokanavat aloittivat toimintansa, ja Pehkonen pestattiin kesätoimittajaksi niistä ensimmäisenä aloittaneeseen, Nivalassa toimineeseen Radio Lakeuteen.
Koska opettajan hommia ei kesäisin ole, Pehkonen paiski seuraavatkin suvet töitä paikallisradioissa.
Kun opettajan ura urkeni, Pehkonen jatkoi toimittajan töitä sivutoimisesti savolaislehdille. Työparina toimi usein puoliso Petri Jauhiainen, joka sattuu olemaan valokuvaaja. Pehkosen kynästä syntyy edelleen kolumneja Savon Sanomiin.
Pehkosen ja Jauhiaisen perhe kasvoi 1990-luvulla kolmella tyttärellä. Perhe on asunut vuosituhannen vaihteesta Vehmersalmella, joka on nykyisin osa Kuopiota.
Savolaisessa keskustelussa ei ole niin pientä asiaa, etteikö siitä voisi kertoa hyvää tarinaa.
Perhe-elämän ja töiden ohella Kirsi Pehkonen kirjoitteli jatkuvasti pöytälaatikkoon. Ensimmäiset romaanikäsikirjoitukset eivät saaneet kustantajilta vastakaikua, mutta kirjailijanalku ei tästä lannistunut, vaan alkoi opiskella luovaa kirjoittamista.
2005 tärppäsi, ja Pehkonen julkaisi ensimmäisen nuortenkirjansa nimeltä HyväUni.
Esikoisteos laittoi myllyn pyörimään, ja varsinaisen tavoitteellisen kirjailijanuransa Pehkonen katsoo alkaneen vuodesta 2011, jolloin ilmestyi junnujääkiekkomaailmaan sijoittuvan Hilla ja Noora -kirjasarjan ensimmäinen osa.
Seuraavaksi oli aika siirtyä aikuisten kirjallisuuden pariin ja kirjoittaa rikosromaani.
Nykyään Pehkonen tunnetaan parhaitaan maalaisromanttisesta Jylhäsalmi-kirjasarjasta. Tällaisen kirjallisen aluevaltauksen pariin hänet ajoi alun perin sattuma.
Hänet pyydettiin yhdeksi kirjoittajaksi novellikokoelmaan Rakas – 7 rakkaustarinaa, joka ilmestyi 2014. Maalla kasvaneena ja asuvana Pehkosesta tuntui luontevalta sijoittaa lemmennovelli maalaisympäristöön.
Pehkosen kustantaja Karisto tykästyi ja pyysi Pehkosta kirjoittamaan kokonaisen romaanin samaan maalaisromanttiseen tyyliin.
Hän kieltäytyi ensin yhden, sitten toisen kerran. Kustantajan järkähtämättömyys tuotti lopulta tulosta, sillä kolmas pyyntö sai rattaat pyörähtämään liikkeelle kirjailijan päässä. Lopputulos oli kustantajalle enemmän kuin mieleinen.
”He kysyivät heti, tehdäänkö tästä sarja”, Pehkonen muistelee.
Sarja siitä todellakin tuli. Jylhäsalmi-sarjan yhdeksäs osa julkaistiin keväällä 2024, ja juhannusviikolla on luvassa sarjan ”esiosa”, eli tarina, joka sijoittuu aikaan ennen ensimmäisen kirjan tapahtumia.
Nyt Pehkonen voi jo naurahtaa sille vuosikymmenen takaiselle itselleen, joka kuvitteli, ettei mielikuvitus taipuisi maaseudulle sijoittuvaan ja viihteelliseen kirjallisuuteen.
”Yllätin itsenikin sillä, miten helposti savolainen huumori, dialogi, ihmiskuva ja luonto ottivat tarinan muodon.”
Kirsi Pehkonen toteaa, että maaseudulla asuminen on tietoinen valinta eikä mitään ei tapahdu ilman omaa vaivannäköä. Kuva: Petri JauhiainenSuomi oli maatalousvaltainen yhteiskunta vielä seitsemisenkymmentä vuotta sitten. Harvalla suomalaisella yhteys maaseutuun on edelleenkään täysin poikki.
”Monelle maaseutu edustaa käsitystä onnellisesta elämästä, ja haluan kirjoissani tuoda esille maaseudun parhaimmillaan.”
Maalaisromantiikka tarkoittaa Pehkoselle paitsi maaseudun rakkaustarinoita, myös rakkautta maaseutuun.
Hän ei edes yritä peitellä sitä, että haluaa kirjojensa avulla tuoda maaseutua esille myönteisessä valossa mutta realistisella tavalla.
Pehkosta nimittäin harmittaa, että julkisessa keskustelussa maaseudun ihmiset nähdään jonkinlaisina hidasjärkisinä hölmöinä, jotka eivät ole tajunneet lähteä kaupunkiin. Hän näkee tilanteen nimenomaan päinvastoin.
”Maaseudulla asuminen on erittäin tietoinen valinta, sillä mitään ei tapahdu ilman omaa vaivannäköä. Maatila ei pyöri ilman tietoista päätöstä, sillä kukaan muu ei tule pihaan tekemään lumitöitä eikä harrastusmahdollisuuksia ole ilman aktiivisia asukkaita.”
Kirsi Pehkonen
Syntynyt 1965. Kotoisin Pohjois-Savon Kiuruvedeltä.
Asuu Kuopion Vehmersalmella puolisonsa ja kissansa kanssa. Perheeseen kuuluu myös kolme aikuista tytärtä.
Työskentelee luokanopettajana Toivalan koulussa Siilinjärvellä.
Kirjoittanut parisenkymmentä kirjaa. Tunnetaan muun muassa maalaisromanttisesta Jylhäsalmi-sarjasta, Siru Valpas -mimmikirjoista ja urheilumaailmaan sijoittuvasta Hilla ja Noora -nuortenkirjasarjasta.
Kirjoittamistahti on Pehkosella hurja, sillä hän on viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaissut päivätyön ohessa uuden kirjan keskimäärin alle vuoden välein. Ripeyden syynä hän pitää harjaantuneisuutta aikataulujen noudattamiseen.
”Ei opettajalta tai toimittajalta kysytä, olisiko inspiraatiota tehdä, vaan sanotaan, että tämän pitää olla tehtynä kello 15.”
Hän ajattelee, että opettaja- ja toimittajataustasta on apua kirjoittamiseen. Molemmissa hommissa harjaantuu pohtimaan, mitä haluaa sanoa ja muovaamaan sanottavansa kohdeyleisölle sopivaan muotoon.
Pehkosella on tapana merkitä kalenteriin kirjoittamisen viikkotavoitteet. Hän koettaa aina pysyä edellä aikataulustaan, jotta kirjoittamisaikataulu ei kaadu yllättävään mahatautiin tai muuhun ylivoimaiseen esteeseen.
Viikkoon hän varaa kuusi päivää kirjoittamiselle, ja päivässä pitää syntyä vähintään 5 000 merkkiä.
Ensi vaiheessa Pehkonen ei niinkään kiinnitä huomiota tekstin laatuun, vaan siihen, että tekstimassaa ylipäätään syntyy. Seuraavana on vuorossa tekstin editointivaihe, jossa hän parantelee tekstiä ja siivoaa siitä turhat rönsyt.
”Jos taas sataa, se on mitä parasta aikaa kirjoittaa.”
Työnantajaansa Siilinjärven kuntaa Pehkonen kehuu kulttuurimyönteiseksi, sillä hänelle on tarvittaessa järjestynyt kirjoittamiseen palkatonta vapaata.
Parhaillaan Pehkosella on takanaan tavallisuudesta poikkeava vuosi, sillä hän on ollut viime syksystä alkaen Suomen kulttuurirahaston vuoden mittaisella kirjoittaja-apurahalla.
Paluu koulumaailmaan koittaa syksyllä, mutta sitä ennen luvassa on esimerkiksi ensi keväänä julkaistavan Jylhäsalmi-sarjan 10. osan viimeistelyä.
Jos kesäsää sattuu olemaan mukava, Pehkonen viihtyy mieluusti ulkosalla. Luonnonvesissä uiminen ja Suvasveden kalliosaarilla lekottelu kuuluvat hänen mielihuveihinsa.
”Jos taas sataa, se on mitä parasta aikaa kirjoittaa.”
- Osaston luetuimmat
