Sami Jauhojärven elämäkerta paljastaa monia uutiskynnyksen ylittäviä asioita, mutta lukemista auttaa silti penkkiurheilijan vankka pohjakunto

Sami Jauhojärven elämäkerralle on annettu nimi Uho. Se viittaa ilmeisimmin epäsuhtaan, joka ”Mustin” puheiden ja hiihtokansan odotusten välillä pitkään oli. Se unohtui viimeistään, kun Jauhojärvestä tuli olympiavoittaja Sotšin talvikisoissa 2014.

Jauhojärvestä kuoriutui uuden ajan harrikirvesniemi, joka ei ehkä ollut maailman paras kestävyysurheilija mutta joka ei koskaan pettänyt ja antoi aina kaikkensa.

Miehen vahvuuksia on selvästi vimma, jolla hän pyrkii kohti tavoitteitaan. Jauhojärven tietä huipulle tasoitti toki myös kotimaisen hiihtokärjen ohuus, kun silloiset huiput joutuivat syrjään Lahden dopingjupakan vuoksi.

Elämäkerran kirjoittajiksi valikoituivat paljon urheilusta tietävät ammattikirjoittajat Karo Hämäläinen ja Outi Hytönen. He selviävät urakasta kunnialla ja vahvistavat viestiään huutomerkkien kohtalaisen suurella määrällä (123 kappaletta).

Kirja etenee kaksin rattain. Toisaalta käydään läpi perusteellisesti kilpailuja ja harjoitteluohjelmaa, toisaalta annetaan sen verran paljastuksia, että lehdillä riittää kirjoitettavaa.

Lahden dopingskandaali oli iso jytky, mutta myös pikkujytkyjä kirjassa tarjotaan. Jauhojärvi kertoo muun muassa urheilijoiden edunvalvojana lopettaneensa Hiihtoliiton harrastaman omavaltaisen perinteen, rahanlainailun urheilijoiden rahastosta. Palkintorahoja ja stipendejä ei tietenkään ollut lupa käyttää organisaation rahapulaan.

Välirikko isä-Reinon kanssa sekä tämän elvytys kohtalokkaana jouluna käsitellään nekin. Samoin astmalääkkeestä nousseet itsetuhoiset ajatukset.

Toisinaan joidenkin urheilijoiden elämäkerroissa onnistutaan nivomaan tarina niin yleiskiinnostavaksi, että laji itsessään menettää merkityksensä. Näin oli esimerkiksi aikoinaan monet hurmannut tennistähti Andre Agassin tarina.

Sen sijaan Mustin elämäkerran lukemisessa auttaa vain penkkiurheilijan vankka peruskunto. Pääpaino on urheilussa huolimatta useista laajempaakin yleisöä kiinnostavista paljastuksista, eikä siinä mitään.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että ilmeisen vähäisellä lukemisella Jauhojärvi menestyi lukiossa varsin mallikkaasti.

Sähäkässä miehessä on selvästi älyllistä kapasiteettia, jolla hän halutessaan pystyisi luomaan muutakin hiihtourheilun jälkeistä uraa kuin hiihdon asiantuntijatehtävät, tv-kisailut ja erikoisjoukkoilut.