Lapseni halusi lämmittää saunan itse

”Voinko äiti mennä lämmittämään saunan?”

Kymmenvuotiaan lähes ensimmäinen kysymys suvun mökille tultaessa yllätti.

Saunominen kuuluu toki vakio-ohjelmaan mökkireissuilla niiden pituudesta riippumatta. Yhden illan pikainen piipahduskaan mökillä ei ole liian lyhyt saunan lämmittämiseen, saatikka sitten yhden yön tai useamman yli kestävä kiireetön oleskelu luonnon rauhassa.

Vielä ei oltu kuitenkaan edes alkuillassa, jolloin sauna tyypillisemmin talviaikaan tuli mökillä lämmitettyä. Miksipä sitä ei voisi saunoa jo päivällä?

Myöntävä vastaus sai poikasen saman tien liikkeelle.

Vartin päästä isoveli pyrähti perässä saunalle varmistamaan, saako pikkuveli tärkeän tehtävänsä suoritettua.

Oliko saunan kiukaaseen syttynyt tuli vai olivatko perheen pienimmän valitsemat puut liian kosteita syttymään?

Mökin puilla lämpiävässä saunassa on oma tunnelmansa. Siihen ei päästä kaupungissa sähköllä lämmitettävässä saunassa.

Ei vaikka senkin löylyt ovat lempeitä ja rentouttavia.

Mökkisaunassa mieli lepää. Lauteilla istuessa ikkunasta näkyvä luonnon rauha rentouttaa arjen kiireidenkin keskellä ja huolet voi jättää hetkeksi huomiotta.

Oman saunavuoron koittaessa ikkunan takana oli jo aivan pimeää. Yhtä pimeää oli vilvoitteluhetkellä saunan terassilla. Pimeämpää kuin Helsingissä koskaan.

Lähimpiin katuvaloihin oli matkaa niin paljon, että niiden kajastus ei näkynyt edes taivaanrannassa. Alkuillan rauhaa ei rikkonut äännähdyskään.

Saunan terassilla katse nousee luontevasti ylös taivaalle. Niin kuin lapsuuden mummolan saunan edustallakin.

Sielläkään eivät katuvalot häirinneet ja tähdet näkyivät pilvettömältä selkeältä taivaalta kirkkaina iltoina ja öinä esteettä. Tekivät ihmisestä pienen äärettömän ja lähes käsittämättömän edessä.

Lapset näkyivät nostavan myös katseensa taivaalle. Yhdessä etsimme Otavan kauhaa muistuttavan tähtikuvion ja tihrustimme paljain silmin, voisimmeko nähdä koko Ison karhun tähdistön. Sen jälkeen tavoitteena oli löytää Pieni karhu ja Pohjantähti.

Sauna ei ole vain paikka, jossa peseydytään puhtaaksi. Saunassa on synnytty ja myös kuoltu.

Siellä on kylvetetty niin vastasyntyneet kuin pesty vainajatkin. Sen rauhassa on jaettu lempeästi elämän suuria ja pieniä asioita.

Niin mummolassa kuin suvun mökilläkin saunassa vallitsee rauha. Siellä ei käydä kiivaita väittelyitä eikä puhuta kovaan ääneen, vaikka saunassa saatetaan viihtyä porukalla pitkään.

Naisten saunavuoro voi venähtää helposti yli tuntiin, eikä miesten vuoro ole yhtään lyhyempi. Miksipä olisi, kun mökillä ei ole kiire mihinkään ja saunan löylyissä on mukavaa.

Ensi kesänä taidamme kuitenkin kajauttaa saunassa äitini muistoksi hänen usein laulamansa lastenlaulun: ”Lapsoset ketterät kotihaasta, koivusta oksat taittaa” ja vihtoa itsemme virkeiksi papan opettamalla tavalla vastaksi sidotuilla koivunoksilla.