Keltaisesta entisestä koulusta tuli vaaleanpunainen ja huvilatyylinen. Kuva: Jyrki Luukkonen
Vanhasta kansakoulusta tuli Katja Asalan ja Hanna Kuusjärven uusperheen kakkoskoti – ”Olemme hyväksyneet, että tätä taloa ei korjata kiireen ja vatupassin kanssa”
Vanhasta kansakoulusta remonttitarpeineen pitää huolen siitä, että puuhaa riittää. Mutta jouluksi remppavaatteet jäävät naulaan.Tilaajalle
Hanna Kuusjärvi (vas.) ja Katja Asala asettuivat ensin opettajan asuntoon, joka näkyy kuvassa oikealla. Vähitellen remontti on edennyt yhä pidemmälle entisiin koulutiloihin. Kuva: Jyrki LuukkonenTuli humisee keittiön puuliedessä. Perheen aamuvirkku Hanna Kuusjärvi on tänäänkin noussut ensimmäisenä ja ryhtynyt lämmittämään.
”Hellan ja pönttöuunien sytyttely on ihanaa. Tuli on mun elementti, fiilistelen sitä hiljaisuudessa ja rauhassa, kun odotan kahviveden kiehumista”, Hanna kuvailee aamujaan hänen ja Katja Asalan vapaa-ajan kodissa.
Jämsän Eväjärven rantamaisemissa tamperelaispariskunnan arki kulkee toisenlaiseen tahtiin kuin kaupunkikodissa.
”Periaatteemme on, että kahvinkeitintä ja seinäkelloa ei ole eikä tule”, Katja naurahtaa.
Kelloton elämä ei tarkoita lorvailua, kaikkea muuta. Vanha hirsitalo remonttitarpeineen pitää huolen siitä, että puuhaa riittää. Mutta jouluksi remppavaatteet jäävät naulaan.
Täällä asuvat
Verkostojohtaja Katja Asala, 43, röntgenhoitaja Hanna Kuusjärvi, 41, ja kummankin lapset aikaisemmista liitoista eli Eelis, 17, Luukas, 16, Siiri, 15, ja Sampo, 14, samoin kuin snautseri Urho ja chihuahua Elma
Neliöitä talossa on yhteensä 258, joista asuinkäytössä on nyt noin 200
Kahden hehtaarin pihapiirissä on sauna, aitta ja autotalli, ja kesäisin koulun puolella aukeaa satunnaisesti Kansakoulun kahvila
Lämmin glögi maistuu ulkosallakin. Snautseri Urho pitää vahtia. Kuva: Jyrki LuukkonenHaaveissa talo maalla
”Mitään ei saa näkyä ilmeestä, jos se on hyvä. Ollaan kuin ei missään tapauksessa oltaisi ostamassa”, Katja ohjeisti autossa Hannaa, kun he marraskuussa 2019 pysäköivät entisen Eväjärven kansakoulun pihaan.
Ostajaehdokkaiden innokkuus taisi kirkastua myymässä olleen perikunnan edustajille viimeistään silloin, kun naiset tulivat katsomaan taloa kolmannen kerran.
”Asuimme tuolloin vielä kahdessa osoitteessa ja etsimme yhteiseksi paikaksi vanhaa taloa maaseudulta sadan kilometrin säteellä Tampereelta.”
Siinä se nyt oli: yli satavuotias hirsitalo alle 80 kilometrin ajomatkan päässä.
Olisi iso piha, järvimaisema ja tilaa kummankin lapsille, jotka asuvat vuoroin Katjan ja Hannan ja vuoroin toisten vanhempiensa luona.
Läpi ajan hampaan
Mutta mutta. Ajan hammas oli iskenyt taloon näkyvät jälkensä. Sammaloitunut huopakatto vuoti, ja kylpyhuoneen lattia oli romahtanut. Pinnat ja kellertävä värimaailma periytyivät 1990-luvulta.
”Katja osasi onneksi nähdä kaiken kurjan läpi ja hahmottaa, mitä talosta voi saada aikaiseksi”, Hanna kehaisee.
”Katsoin ikkunoita, ne olivat juuri oikeanlaiset ja alkuperäiset. Talossa oli hieno graniittinen kivijalka ja huonekorkeus yli kolme metriä”, Katja kertoo.
Kaupat sinetöitiin, ja sen jälkeen hirsikoulu alkoi muuttua huvilaksi.
Yli satavuotias hirsitalo sijaitsee entisen Längelmäen kunnan alueella. Längelmäen historia III -kirja kertoo, että rakentamiseen on käytetty entinen kauppatalo, jonka Eväjärven koulun rakennustoimikunta osti pakkohuutokaupasta. Se muunnettiin kansakouluksi ja opettajan asunnoksi.
Kouluna talo palveli vuodet 1914–1970, ja sen jälkeen se myytiin. Opettajan puoli säilyi asuntona, koulun puoli on ollut myös yritys- ja varastokäytössä. Katja ja Hanna ostivat talon joulukuussa 2019.
Joulukuusessa koristeet lisääntyvät, kun uusia ja kauniita osuu kohdalle. Kuva: Jyrki Luukkonen
Hannan tekemä himmeli saa olla paikoillaan kesät talvet. Taulun mallina on ollut Katja, maalarina Hanna. Kuva: Jyrki LuukkonenKäyntiin pikafiksauksella
Perheen nuoriso taittelee joulutorttuja keittiön työtason äärellä. Ikkunan yläpuolella keinahtelee nauhaan pujotettuja pipareita. Viherkasvissa kiertää valoköynnös, ja hyllyn päälle on nostettu komea piparikylä.
”Me olemme jouluihmisiä molemmat, nautimme kodin koristelemisesta kauniiksi. Juhla-aika vietetään tietysti huvilalla”, Katja ja Hanna juttelevat.
Joka toisen joulun he viettävät kaksin ja joka toisen lasten ja sukulaisten kanssa. Lapsiaan he myös ajattelivat ensimmäiseksi, kun kauppakirjat oli allekirjoitettu.
”Tehtiin talolle pikainen kasvojenkohotus, aherrettiin kuukausi ihan eläimellisesti. Jäteasemalle lähti tavarakuormia ikivanhoista öljy- ja maalipurkeista lähtien. Maalasimme seiniä ja lattioita, jotta talo tekisi lapsiin paremman vaikutuksen ja ajatus maaseutulomista olisi helpompi myydä heille.”
Miten suuri tämä oikein on, ihmettelivät taloa katsomaan tulleet lapset. Neliöitä on yhteensä 258. Niistä 100 oli ollut opettajan asuntona, loput kouluna.
Perhe asettui opettajien puolelle, ja etusijalla oli kylpyhuoneen korjaus.
Sittemmin työt jatkuivat luokkiin, joista ensimmäiseksi otettiin hirret esiin aikojen saatossa kertyneiden kerrosten alta.
Osa koulun puolesta on edelleen vain kesäkäytössä, mutta suurimmasta luokasta lapset saivat yhteisen, sataneliöisen huoneen. Yllättäen sielläkin käytiin pian koulua, kun koronapandemian aikana koululaiset siirtyivät etäopetukseen.
”Oli hyvää tuuria, että löysimme talon juuri ennen koronan alkua.”
Eelis ja Sampo joulutorttumestareina. Keittiön puulieden uuni odottaa jo paistokuumana. Kuva: Jyrki LuukkonenTekemällä oppii
Remonttitavoite oli alusta lähtien selvä: omin voimin tehdään niin paljon kuin mahdollista, ja jos jotakin ei osata, se opetellaan.
”YouTube on ollut hyvä opettaja. Olemme käyneet läpi kaikki ikkunat, vaihtaneet puuosia ja laseja, kitanneet ja maalanneet puitteet ulkoa vähintään yhdellä öljymaalikerroksella. Ruutuja on satoja, joten urakka on ollut aikamoinen.”
Sivuhuomautuksena Katja ja Hanna myöntävät inhoavansa ikkunanpesua.
Kattoremonttiin oli palkattava ammattilaiset vaihtamaan huopa peltiin. Aurinkokeräimet Katja asensi katolle itse huojuvasta peräkärrynosturista.
Lastenhuoneeseen tuli talon toinen ilmalämpöpumppu. Muuten talo lämpenee talvisin kokonaan puulla pönttöuunien ja vesikiertoisen patterijärjestelmän avulla.
Ulkoseinään pari maalasi ensimmäisenä kesänä kolme koealaa vaaleanpunaisen eri sävyillä. Maalinäytteet saivat oleentua seuraavaan kevääseen, minkä jälkeen yksi niistä valittiin keltaisen värin korvaajaksi.
”Halusimme vaaleanpunaista siksikin, että haimme talon julkisivuun huvilatyyliä.”
Hanna tekee luonnonmateriaaleista, leikkokukista, koristeista ja kynttilöistä jouluisia asetelmia. Osa joulukuusen ja kodin koristeista on lahjoja ystäviltä ja sukulaisilta. Kuva: Jyrki Luukkonen
Rakennuksen vanhat ikkunat on säilytetty ja kunnostettu. Maisema avautuu Eväjärvelle. Kuva: Jyrki LuukkonenVatupassilla ei onnistu
Itse tekemisen lisäksi toinen tärkeä remonttiperiaate Katjalle ja Hannalle on ollut luottamus perinnemenetelmiin ja -materiaaleihin.
”Mitään ehjää tai kunnostettavissa olevaa alkuperäistä emme ota pois. Kaikki 90-luvun muovi ja kipsilevytys on saanut lähteä.”
Kahden huoneen lattiat oli aukaistava, ja samalla eristystä on parannettu. Talon toisesta päätyseinästä löytyi luodinreikiä todennäköisesti vuoden 1918 sodan jäljiltä. Iloiseksi yllätykseksi vanhoja hirsiä piti vaihtaa vain yhdessä väliseinässä ja kylpyhuoneessa. Siihen apua saatiin sukulaisilta, joilla on kokemusta hirsitöistä.
Vähemmän iloinen yllätys oli luokkahuoneiden lattiamaali, jonka poistaminen on osoittautunut kohtuuttoman isoksi hommaksi.
”Haaveissamme on suopakuurattu lankkulattia, joten maali on saatava pois.”
Nyt, kun remonttivuosia on takana jo viisi, pariskunta on hidastanut tahtia ja keskittynyt myös nauttimaan aikaansaannoksistaan.
Tulossa on vielä muutoksia huonejärjestykseen, kun isoimmasta luokasta tulee sali ja lapset saavat huoneet talon toisesta päästä. Eteinen odottaa viimeistelyä, mutta kaikki saa tapahtua ilman aikatauluja.
”Olemme hyväksyneet, että tätä taloa ei korjata kiireen ja vatupassin kanssa.”
Sampo ja Eelis ovat juuri sytyttäneet tulet pönttöuuniin, ja Hanna ja Katja nautiskelevat kiireettömästä hetkestä. Joulun tienoo on rauhoitettu remonttipuuhilta. Kuva: Jyrki Luukkonen
Puna-keltaisessa pihasaunassa saa makoisat joululöylyt. Kuva: Jyrki LuukkonenLuonnonläheistä tunnelmaa
Uunista leijailee kypsyvien tähtitorttujen tuoksu. Ne päätyvät kohta kahvipöytään, joka on somistettu havuin, kukin ja kynttilöin. Koristeellisia kimppuja löytyy lähes kaikilta pöydiltä ja piirongeilta.
”Alamme nauttia joulutunnelmasta jo marraskuussa. Soitamme joulumusiikkia, ja Hanna askartelee havuista ja varvuista kransseja ja asetelmia”, Katja kertoo.
Luonnonmateriaalia löytyy omalta kahden hehtaarin tontilta. Tiluksilla asustaa myös hevosia, kanoja, kaneja ja ankkoja vaihtelevin kokoonpanoin.
Kasvihuone syntyi vanhoista ikkunoista, ja kasvimaa, hedelmäpuut ja marjapensaat tuovat omavaraisuutta ruokapöytään.
”Sillä on iso vaikutus mielenterveyteen, kun saa upottaa kädet multaan. Täällä tekemisellä on aina jokin tarkoitus, ja samalla oppii uutta”, Hanna sanoo.
Nykyään Katja ja Hanna asuvat huvilalla varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn ja talvellakin vähintään viikonloput ja lomat.
Ajatuksissa on alkanut muhia myös muuttaminen Eväjärvelle kokonaan, kunhan lapset aikuistuvat omilleen.
”Täällä aivot lepäävät ja mieli rauhoittuu.”
Joka toisen joulun Katja (vas.) ja Hanna viettävät huvilalla kaksin, joka toisen joulun lasten kanssa. Sukulaisiakin kokoontuu juhlan viettoon. Kuva: Jyrki Luukkonen3 x kotirauha
Mikä joulukodissanne on parasta?
Katja: ”Lämmin, kiireetön ja luonnonmukainen joulun tunnelma.”
Hanna: ”Kattoon asti ulottuva joulukuusi, joulusauna ja lämmin tunnelma.”
Entä mikä muulloin tuntuu huvila-asumisessa parhaalta?
Katja: ”Rauha, luonto ja vanhan talon henki.”
Hanna: ”Rauhan tunnelmointi. Se, että ollaan paljon myös ulkona ja että täällä tehdyillä askareilla on tarkoitus.”
Mihin aiot tarttua talossa seuraavaksi?
Katja: ”Pinkopahvien laittamiseen.”
Hanna: ”Hirrelle jäävien seinien pintakäsittelyyn.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
