Elokuva-arvio: Taidokas tarina nuoresta kuninkaasta on kuin synkkä versio Monty Pythonin elokuvasta

Netflixin historiallinen draamaelokuva The King sijoittuu 1400-luvun Englantiin, jolloin kuninkaaksi nousi Henrik V.

Kun kuningas Henrik IV on kuolemaisillaan, valtaan on nousemassa hänen poikansa Hal. Mielellään Hal viettää aikansa juhlien, eikä häntä lainkaan kiinnosta kuninkaaksi tuleminen.

Henrik IV:n kuoltua, Hal kruunataan Henrik V:ksi. Hän päättää valita rauhan ja sovinnon, toimien täysin eri tavalla kuin julma sotapolitiikasta kiinnostunut isänsä.

Hal välttyy ranskalaisten salamurhalta, minkä jälkeen hän rauhan aikeista huolimatta julistaa sodan Ranskaa vastaan.

The King on väkivaltainen ja taidokas elokuva, joka tuo mieleen synkän version Monty Pythonin hullusta maailmasta, sisältäen muun muassa töykeyksiä laukovan ranskalaisen.

Puvustus ja lavastus kiinnittävät huomiota, sillä ne näyttävät hienoilta. Harmi, että erikoistehosteisiin ei ole pahemmin panostettu, sillä laivakohtauksessa tausta on kömpelösti toteutettu. Taistelukohtaukset ovat kuitenkin huolella tehty ja niistä ei saa silmiään irti.

Pääosan esittäjä Timothée Chalamet on jälleen kerran vakava ja vaikuttava roolissaan. Silti tämä rooli ei ole Chalametin parhaimpia. Vaikka hän onkin yksi suosikkinäyttelijöistäni, kuninkaan osan hän esittää turhan aidosti ja antaa vain muutaman kipinän tylsään roolihahmoon. Joel Edgerton esittää rentoa sivuroolia kuninkaan hyvänä ystävänä. Edgerton on myös yksi elokuvan käsikirjoittajista ja tuottajista. Toisessa isossa osassa näemme Robert Pattinsonin ilkikurisen ranskalaisprinssin roolissa.

Historiallisissa sotatyyppisissä elokuvissa usein liioitellaan väkivallalla, mutta The King tarjoaa sitä juuri sopivan vähän. Paras esimerkki on mestauskohtaus, jonka luulin leikkautuvan pois, mutta pään katkaiseminen näytettiinkin suurena yllätyksenä.

Noin kahden ja puolen tunnin kestoinen elokuva ei kertaakaan tuntunut liian uuvuttavalta ja se olisi voinut kestää jopa pidempäänkin.