Kirja-arvio: Marskimaalla elävä rämelikka on tuore versio Tuulen viemää -romaanista tai ruma ankanpoikanen -sadusta

Delia Owensin ensimmäinen romaani on saanut etenkin Amerikassa sellaista ylistystä, että siihen oli pakko tutustua. Ihastuneitten lukijoitten joukkoon liityin minäkin.

Äiti jättää lapsensa juopon isän hoteisiin Pohjois-Carolinan marskimaalle syrjäiseen mökkiin. Nuorin, vasta kuusivuotias Kya joutuu pian selviytymään pääosin yksin. Onko se oikeasti mahdollista, olkoon sivuseikka. Kerronta vie mukanaan.

Tyttö tietää olevansa muiden silmissä valkoista roskaväkeä, rämelikka. Mutta hän on rohkea ja sitkeä. Voimaa hän ammentaa läheisestä yhteydestä elämää kuhisevaan luontoon, koko lietemaarannikon runsaudensarveen. Tutkija Owens on mestari sitä kuvaamaan.

Jännitysromaanikin tämä tarina on. Varakkaan perheen poika löytyy kuolleena suolta, näkötornista alas tönäistynä. Epäilyt kääntyvät Kyaan. Hänestä on kasvanut vetovoimainen nuori nainen. Hän rakastuu ja häneen rakastutaan. Mitä on tapahtunut, se selviää vasta aivan lopussa.

Tapahtumapaikat ovat kaukana plantaasitalojen aristokratiasta, mutta tunnetasolla Kya tuo mieleen Tuulen viemän Scarlett O’Haran. Hänessä on vastaavaa sulokkuutta, sisua, intohimoa ja pitelemätöntä vimmaa. Valkoisten ja mustien välisistä jännitteistäkin on kyse.

Kyan kasvutarinaa voi verrata myös satuun rumasta ankanpoikasesta. Aiemmin tutkijan elämästään kirjoittanut Owens antaa tällä esikoisellaan lukijoilleen koskettavan, luontoa ja erilaisuutta kunnioittavan, voimaannuttavan lukulahjan.

Romaanista on tekeillä elokuva. On kiinnostavaa nähdä, onnistuuko tarinan tunnevoiman siirtäminen siihen.