

Kurikkalainen Liina-Maaria Lönnroth, 42, on hattutehtailija neljännessä polvessa. Hän sai jo lapsena seurata läheltä isoisänsä Antero Saksan, 96, työtä lakkitehtaan johtajana.
Isoisä työn äärellä kuuluu Lönnrothin varhaisimpiin muistoihin. ”Muistan, kun paappa istui vihreän työpöytänsä takana ja puhui innoissaan puhelimeen liikepuhelua. Siinä hetkessä oli kaupanteon riemua.”
Antero Saksa tapasi ottaa lapsenlapsiaan mukaan myyntireissuille Helsinkiin. Liina-Maaria pääsi 10-vuotiaana ihastelemaan Keskon ja Stockmannin hulppeita pääkonttoreita.
”Saimme olla läsnä myyntitilaisuuksissa ja toimia lakkimannekiineina, kun paappa esitteli malleja ostajille", Lönnroth kertoo.
"12-vuotiaana pääsin paapan kanssa Vateva-muotimessuille. Hienot muotinäytökset olivat lumoava kokemus. Siellä innostuin suunnittelusta.”
Lönnroth suunnitteli ensimmäisen lakkinsa jo 14-vuotiaana. Vuodesta 1997 lähtien hän on suunnitellut kaikki Tellan mallistot.
”Tiesin, ettei se ole helppoa, koska tekstiilialalla on Suomessa vaikea tilanne.”
Koulun jälkeen hän lähti Lapin yliopistoon opiskelemaan tekstiili- ja vaatetusalaa ja valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2008.
Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Lönnroth halusi kuitenkin työskennellä muissa ympyröissä kuin suvun lakkien parissa ja teki opettajana töitä Seinäjoella. Työn ohessa hän myös suoritti opettajan pedagogiset opinnot.
Vuonna 2016 Lönnroth osti Tellan tuotemerkin isoisältään Antero Saksalta ja perusti oman yrityksen, Tella Oy:n.
”Olin kypsytellyt päätöstä pitkään. Tiesin, ettei se ole helppoa, koska tekstiilialalla on Suomessa vaikea tilanne. Rohkeasti lähdin mukaan ja se on kannattanut”, Lönnroth toteaa.
Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahastolta saatu apuraha mahdollisti keskittymisen täysin uuden lakkimalliston suunnitteluun.
Nyt vuonna 1935 aloittanut Teuvan Lakkitehdas on kasvanut kolmen yhtiön Tella Groupiksi, joka valmistaa myös muun muassa sairaaloiden suojatuotteita.
Tellan kaikki lakit valmistetaan Suomessa: eteläpohjalaiset alihankkijat ompelevat ne. Ekologisesti tuotetut kankaat tilataan Suomesta ja Keski-Euroopasta. Suojatuotteet tehdään isommissa tehtaissa kotimaassa.
”Missiona oli alusta lähtien vaalia kotimaista käsityötaitoa. Olemme viimeisiä valmistajia, jotka tekevät lakkeja pelkästään Suomessa”, Lönnroth sanoo.

Antero Saksa istuu kotonaan Teuvalla saman vihreän kirjoituspöydän takana, jonka Lönnroth muistaa lapsuudestaan. Hän on nähnyt niin tekstiilialan kultavuodet kuin alamäen ja nykyajan haasteet.
Antero Saksa oli kuusivuotias, kun hänen isänsä Aarne Saksa yhtiökumppaneineen perusti Teuvan Lakkitehtaan.
Hänen varhaisimmat muistonsa lakkitehtaalta liittyvät tehtaan jokavuotiseen inventaarioon.
”Minulle annettiin iso laatikollinen nappeja ja sanottiin, että laskehan poika nuo. Keksin laittaa napit kymmenen nippuihin, jotta ne olisi helpompi laskea.”

Saksa oli jatkosodan alkaessa 13-vuotias. Sotavuosina lakkitehtaalla valmistettiin armeijan lakkeja ja lumipukuja sekä pakattiin leipää rintamalle lähetettäväksi.
”Meidän vanhassa pohjalaistalossamme oli kylän suurin leivinuuni, johon mahtui kerralla 24 leipää. Koulupoikana lämmitin leivinuunin aamuvarhaisella ennen kuin kylän naiset tulivat leipomaan”, Saksa muistelee.
Aikanaan Saksa löysi rinnalleen Aino-vaimon. Nuoripari viljeli maata. Kun isän lakkitehtaalla tarvittiin kipeästi myyntimiestä, hattuala vei mennessään.
Lakkitehdas siirtyi Antero Saksan omistukseen vuonna 1953. Etelä-Pohjanmaa oli tuolloin suomalaisen lakinvalmistuksen ydinaluetta. Maakunnassa oli parhaimmillaan yli 30 lakkivalmistajaa. Teuvalta vietiin lakkeja myös muihin Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan.
Teuvan lakkitehtaasta tuli Teuvan kunnan suurin työllistäjä. Työntekijöitä oli parhaimmillaan 135 ja lakkeja valmistui 1 500 päivässä.
Saksa oli vaativa työnantaja, mutta hän piti myös hyvää huolta työntekijöistään. Hän järjesti tehtaan väelle yhteisiä retkiä ja laivamatkoja.
”Koin olleeni yksi tekijä muiden joukossa, mutta vastuutani en ole väistänyt. Onneksi olen saanut työskennellä aina sellaisen työväen kanssa, joka on puhaltanut yhteen hiileen”, Saksa kiittelee.
Lähes kaikki Suomessa myydyt vaatteet olivat kotimaisia vielä ennen 1970-lukua. Sitten ajat muuttuivat. Aasiasta tuotiin halpatekstiilejä ja lakkien suosio laski nuorten keskuudessa.
1970-luvun lopun taantuman myötä Teuvan lakkitehtaan myynti putosi ja tuotantoa oli ajettava alas.
”Ehdotin silloiselle tehtaan hallitukselle, että meidän pitäisi vähentää väkeä. Isäni Aarne sanoi, että emme voi, koska olemme luvanneet ihmisille työpaikat. Isä kannusti sopeuttamaan, koska lama ei hänen mukaansa kestäisi kauan. No, se kesti kuitenkin”, Saksa kertaa.

Teuvan lakkitehtaan loppu koitti vuonna 1982. Antero Saksa ei luovuttanut. Hän alkoi valmistaa lakkeja Teuvan Markkinointi ja Vuokraus Oy:n nimissä. Lakkeja valmistettiin eteläpohjalaisilla alihankkijoilla. Saksa hoiti materiaalitilaukset ja myynnin.
Parhaina aikoina Saksan kotitalon alakerrassa pakattiin 45 000 lakkia. Liina-Maaria oli usein mukana auttamassa.
”Olin täällä nuorena kesätöissä parikymppiseksi asti. Nukuin talon sivukammarissa paapan toimistohuoneen vieressä. Kun pappa aloitti työt aamuviideltä, laskin alkoi raksuttaa. Herätys oli kuudelta ja seitsemältä aloitimme työt”, Liina-Maaria muistelee.
Tellan mallistosta löytyy lakkeja niin miehille, naisille kuin lapsille. Hyvä design kestää sukupolvelta toiselle. Useat mallit ovat klassikoita.
Lönnroth muistelee opiskeluaikojen yhteisiä suunnittelupalavereja paapan kanssa. Hänen piti myydä ja perustella uusi lakkimallistonsa paapalle.
”Piti ymmärtää, että jokainen kappale, sauma ja pakkaukseen käytettävä materiaali maksaa ja nostaa kokonaishintaa."
”Suunnittelupalavereissa paappa laittoi minut tiukoille ja kustannusvaikutukset olivat aina taustalla. Piti ymmärtää, että jokainen kappale, sauma ja pakkaukseen käytettävä materiaali maksaa ja nostaa kokonaishintaa", Lönnroth toteaa.
"Silti paappa ei koskaan tyrmännyt yllättäviäkään ideoita. Hän oli aina valmis tarttumaan uuteen.”
”On myös tärkeää, että suunnittelijana osaa luopua ideoistaan, jos ne eivät ole kannattavia”, Lönnroth lisää.
Paappa ja tyttärentytär suunnittelivat yhdessä muun muassa suositun Pupulakin.
”Pupulakissa oli pohjana lasten perus toppalakki, joka on todella lämmin ja istuva. Sitten keksimme laittaa siihen pupunkorvat. Pupulakista tuli todella suosittu. Sitä on myyty kymmeniätuhansia kappaleita. Valitettavasti sitä on myös kopioitu paljon”, Lönnroth harmittelee.

Kotimaisen käsityötaidon merkitys tuli todistetuksi pandemian aikana. Tella alkoi valmistaa suojatuotteita, kuten esimerkiksi maskeja terveydenhuollon tarpeisiin. Tellan alihankkijat valmistivat lähes miljoona suojatuotetta 10 kuukauden aikana.
”Kriisitilanteissa on tärkeää, että meiltä löytyy osaamista. Sitä ei voi lähteä hakemaan kauempaa kriisin tullessa. Pandemian alkaessa löytyi suomalaisia tekijöitä, mutta nyt taas ollaan tilanteessa, jossa on vaikea löytää ammattitaitoisia ompelijoita”, Lönnroth harmittelee.
Kansainvälistyminen ja maltillinen kasvaminen ovat Tellan tulevaisuuden tavoitteita. Tähtäimessä on luoda kansainvälisesti tunnettu designbrändi.
Tellan juuret ovat vahvasti maaseudulla. Yksi yrityksen arvoista onkin luoda työpaikkoja maaseudulle.
Antero Saksa muistelee kaiholla aikaa, jolloin maaseudulla perustettiin yrityksiä yhteisen tulevaisuuden eduksi.
”Kenelläkään ei ollut ensisijaisena ajatuksena lyödä rahoiksi, vaan tärkeintä oli, että saataisiin paikkakunnalle työpaikkoja.”
Antero Saksan toimiston pöydällä on vanha laskin ja pöytäkalenteri. Hän lukee mikrolukulaitteella Kauppalehteä. Mies on tarkoin perillä talouden ja pörssimaailman tapahtumista.

Saksa on seurannut surullisena meneillään olevaa konkurssiaaltoa. Kun yritys loppuu, samalla menetetään tietotaito ja muun muassa erilaiset hankintaprosessit.
”Sen ohjeen antaisin vaikeuksissa oleville yrityksille, että älkää vaipuko siihen ajatukseen, ettei yrittäminen olisi enää mahdollista. Teillä löytyy tietotaitoa, joten nyt teidän pitää etsiä uusi alku.”
Saksa on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Pitkä yrittäjäura jatkuu yhä. Hän ostaa metsästysseuroilta hirvennahkaa ja myy sen sitten kotimaiseen muokkaamoon, joka myy sen edelleen käsine- ja kenkänahaksi pääosin ulkomaisille pukinevalmistajille.
”Heikentynyt näkö ja kuulo haittaavat jonkin verran. En kierrä enää keräämässä nahkoja, vaan olen palkannut hommaan tekijän. Teen töitä täältä kotoa käsin.”
Pitkän iän salaisuudeksi paljastuu mukavan arkinen asia.
”Syön kaurapuuroa aamuin illoin ja aina keskipäivällä. Sitä on toistettu vuosikymmenestä toiseen.”
Teuvan Lakkitehdas Oy perustettiin Teuvalle vuonna 1935.
Nykyään Kurikkaan muuttanutta perheyritystä luotsaa toimitusjohtaja Liina-Maaria Lönnroth.
Vuonna 2016 tehdyn sukupolvenvaihdoksen yhteydessä yrityksen nimeksi vaihtui Tella Oy.
Vuonna 2023 yritys kasvoi kolmen yhtiön muodostamaksi Tella Groupiksi. Muita yhtiöitä ovat Tella Lifestyle Oy ja Tella Protect Oy.
Tellan liikeideana on laadukkaiden ja ekologisten lakkien suunnittelu ja valmistus. Lisäksi yritys valmistaa terveydenhuollon suojatuotteita.
Liina-Maaria Lönnroth on koulutukseltaan taiteen maisteri ja opettaja. Hän tekee väitöskirjaa aiheesta Kriittinen tuotanto kriisitilanteessa.