

Lempääläläiselle Maria Loimusalon laamalle syntyi yllätyksellisesti villalaamavasa syyskuun loppupuolella.
“Tänä vuonna ei edes odotettu yhtäkään vasaa”, hän naurahtaa.
Vasan syntymäpäivä oli Loimusalolle muutenkin “melkoinen hässäkkäpäivä”, sillä tontilla kävi palokunta ja sähköyhtiö paikalla kaatuneiden puiden vuoksi.
Tilanteen helpottuessa hän palasi laamojensa pariin, missä huomasi yllätyssynnytyksen olleen käynnissä.
“Sieltä emän perästä alkoi tulla muutakin, kuin mitä sieltä pitäisi tulla.”
Lopulta Ruska-vasa syntyi onnellisesti iltapäivällä, mikä on Loimusalon mukaan laamoille tyypillistä. Ruska on Laila-laaman ensimmäinen vasa.
“Emät hoitavat synnytyksen yleensä itse. Ihmiselle jää vain seuranta erilaisten komplikaatioiden varalta”, hän kertoo.
Ruskan emä oli jo melko iäkäs eli 12-vuotias. Loimusalo sanoo, että kaksivuotiaista alkaen laamat voivat saada vasoja, mutta omana periaatteenaan hän on pitänyt, että emä olisi vähintään kolmevuotias.
Iän ohella emä ei antanut Loimusalolle mitään merkkejä siitä, että olisi ollut tiineenä. Vasa tuli siis yllätyksenä kuin salama kirkkaalta taivaalta.
“Yleensä emän käytöksessä tapahtuu muutos. Orhia lähdetään usein räkimään, mutta tämän emän kohdalla ei ollut mitään.”
Tykkää hyppiä, loikkia ja piehtaroida. Tämä vasa on siis oikein eloisa tapaus.
Laamaemä kantaa vasaansa Loimusalon mukaan noin vuoden, ja kerralla syntyy yleisesti vain yksi vasa. Suunnitelluissakin vasoissa keskenmenon riski on suuri stressiherkillä laamoilla.
“Kantoajatkin ovat hyvin yllätyksellisiä. Koskaan ei tiedä, miten tiineys lähtee menemään ultrauksistakin huolimatta”, hän kuvaa tiineysaikaa.
Loimusalo kertoo, että synnytyksen jälkeen on tärkeä varmistaa vasan pääsevän ternimaidon ääreen. Ternimaidosta vasa saa ravinnon lisäksi elintärkeää vastustuskykyä.
“Emä voi myös hyljeksiä vasaansa, mitä ei onneksi tapahtunut Ruskan tapauksessa”, hän sanoo.
Muutaman viikon vanha Ruska maistelee jo heinää, ja Loimusalo kertoo, että rehua ja muutakin ravinnetta aletaan antaa noin kolmen kuukauden ikäisenä. Terveystarkastuksen kyljessä hän kysyy ravintoasiaan neuvoa eläinlääkäriltä.
“Maidon kanssa mennään vielä hetken aikaa, minkä jälkeen esimerkiksi kauralla voidaan siirtyä eteenpäin.”
Enemmän poikavasojen kanssa tekemisissä ollut Loimusalo kuvailee tätä tyttövasaa uteliaaksi elinympäristöstään ja puheliaaksi.
“Tykkää hyppiä, loikkia ja piehtaroida. Tämä vasa on siis oikein eloisa tapaus”, hän summaa.
“Ruska tykkää ottaa myös kontaktia, mikä helpottaa, kun vasaa opetetaan kanssakäymiseen ihmishoitajan kanssa.”
Kolme kuukauden ikäisenä Ruskaa aletaan kouluttaa muun muassa riimuttamiseen ja muihin laamoille tehtäviin hoitotoimenpiteisiin esimerkiksi kynsi- ja hammashoitoon.

Loimusalo on pitänyt pian 12 vuotta harrastuksenaan ja elämäntapanaan laamoja, jotka ovat vastapainoa päätyölle mielenterveys- ja päihdekuntoutujien parissa. Hän on ammatiltaan lähihoitaja sekä kuntoutuksen ohjaaja.
Nyt vanhassa pihapiirissä on Ruskan kavereina 11 laamaa, kolme alpakkaa sekä muutama vuohi.
“Asiakkaiden kohtaaminen usein helpottuu, kun on eläin mukana.”
Ihmiskohtaamiset niihin soveltuvien laamojen kanssa ovat sujuneet Loimusalon mukaan erittäin hyvin. Eläimenä laama on hänestä hyvin monikäyttöinen.
“Parhaiten laaman ajatuksen juoksusta saa kiinni paikan päällä”, hän kiteyttää.
Tämä juttu on osa Maaseudun Tulevaisuuden Tilaajan toive- sarjaa, jossa käsitellään lukijoille merkityksellisiä aiheita.