
Metsien kaukainen sini on Anna Pölkin päiväkirjamuotoinen teos, joka kertoo hänen elämästään sadunomaisessa maalaistalossa keskellä savolaista metsää.
Henkilökohtainen päiväkirja se ei kuitenkaan ole, sillä kirjailija on tarkoituksella jättänyt tiettyjä asioita elämästään kertomatta.
Pölkki kuvaa kirjassa kaksisuuntaista mielialahäiriötään. Voimaa kuntoutustuella olevan kirjailijan arkeen tuo metsissä kävely, puutarhanhoito ja leipominen.
Anna Pölkki on myös opettaja ja toimittaja. Häneltä on ilmestynyt aiemmin tietokirja Kakkuja salaisesta puutarhasta. Kakkuihin hän on saanut inspiraatiota itselleen rakkaista kirjoista.
Kirja kärsii hieman yksityisyyden varjelusta. Pölkki jättää tarkoituksella joitakin asioita sairaudestaan kertomatta suojellakseen sekä itseään että läheisiään. Valinta on täysin ymmärrettävä, mutta sen vuoksi esimerkiksi psykoosin kuvaus jää puutteelliseksi.
Sadunomainen utuinen tunnelma kukkii kerronnassa.
Psykoosi kuvastuu päiväkirjassa hyvin synkkänä aikana, joka johtaa suljetulle osastolle useita kertoja. Itseäni jäi kuitenkin mietityttämään, miksi suljetulle osastolle oikeastaan päädyttiin.
Suomessa psykiatrisen pakkohoidon kriteerit ovat tiukat, käytännössä viimeinen vaihtoehto, kun mikään muu ei auta.
Olisin halunnut tietää enemmän, millaisia harhoja ja vainoharhoja kirjailija koki ja miten mahdollinen itsetuhoisuus näyttäytyi hänen elämässään.
Nyt psykoosin kuvaus jää vähän kapeaksi eikä anna sairaudesta kokonaista kuvaa lukijalle, jolle psykoosi ei ole tuttu.
Jos Pölkki päättää kirjoittaa vielä päiväkirjamaisen teoksen, odottaisinkin kuvausta mielenterveydestä realistisesti.
Kirjan kielessä näkyy hempeää tyttökirjamaista otetta. Kirjailija myöntääkin mieltyneensä esimerkiksi L. M. Montgomeryn klassikkoteokseen Vihervaaran Annaan.
Sadunomainen utuinen tunnelma kukkii kerronnassa. Kieli on ruusuista mutta ei viljele stereotypioita.
Ihastuin kirjassa siihen, miten kauniisti Anna Pölkki osaa havainnoida ja sanoittaa ympäristöään sekä ajatuksiaan. Hän saa tummankin maiseman muuttumaan tähtitaivaaksi.
Pölkki maalaa toivoa ja lohtua uupuneille.