Reijo Rautajoen äiti ajautui natsien sihteeriksi ja päätyi sodan jälkeen opettajaksi Tampereelle - uusi historiankirja sukeltaa inkerinsuomalaisen äidin pakkopalautuksen pelkoon
Stalinin neljännesvuosisadan valtakauden aikana inkerinsuomalaisia vangittiin, karkoitettiin ja teloitettiin, mikä hävitti lopulta koko kansan.
Reijo Rautajoen tuore historiateos nousee ajankohtaiseksi Ukrainan sodan vuoksi. ”Nykyinen Putinin Venäjä toteuttaa politiikassaan Stalinin menetelmiä astetta hienostuneemmin. Kaava on sama kuin Stalinilla: ihmishengellä ei ole arvoa”, kirjoittaa Rautajoki. Kuva: Into KustannusFilosofian tohtori ja tietokirjailija Reijo Rautajoki kuvaa kirjassa äitinsä seikkailunomaisen ja henkeäsalpaavan matkan. Tsaarin Venäjällä syntyneestä tytöstä tuli ensin opettaja neuvostokouluun. Saksan miehitysaikana äiti ajautui natsien sihteeriksi ja sodan jälkeen lopulta opettajaksi Takahuhdin kansakouluun Tampereelle, käy ilmi tiedotteesta.
Kirja nimeltään Inkeriläinen äitini – Pelon täyttämä elämä on kuvaus arjesta, jossa äiti pelkäsi vuosikymmenet pakkopalautusta Neuvostoliittoon. Äitini kuului niihin, joita venäläisten hallitsema valvontakomissio etsi sodan jälkeen. Natsiarmeijan palveluksessa olleena hän sai neuvostohallinnon silmissä sotarikollisen leiman otsaansa.
”Älä avaa ovea kenellekään vieraalle. Siellä voi olla miehiä, jotka vievät äidin pois”, inkerinsuomalaisuudesta väitöskirjan tehnyt Rautajoki kirjoittaa.
Rautajoen mukaan äidillä ei ollut valmiita keinoja kanavoida tai käsitellä pelkoa. Hän näki läheltä, miten vihollinen toimii, oli se venäläinen, saksalainen tai suomalainen.
”Suomeen tultuaan terapiaa ei ollut tarjolla. Oli luontevaa, että hän tapasi muita vainojen ahdistamia maanmiehiään. Hänen tukiverkkonsa olivat perhe ja laaja lähisuku. Vain läheisten kanssa hän saattoi puhua asioista.”
Vain läheisten kanssa hän saattoi puhua asioista.
Inkerinsuomalaisia asui Leningradin ympäristössä ennen toista maailmansotaa 150 000 henkeä. Heistä lähes puolet vangittiin, karkotettiin tai teloitettiin Stalinin 25 vuotta kestäneen valtakauden aikana. Hidas kansanmurha hävitti lopulta koko inkerinsuomalaisen yhteisön. Palautus oli petos, johon syyllistyivät sekä Neuvostoliitto että Suomen valtiojohto.
Teos laajentaa yksilön näkökulman koskemaan laajasti koko inkeriläisyyttä. Siinä toistuvat samat surulliset vaiheet, joita näemme tämänkin päivän maailmassa: vaino, sota, nälkä, karkotukset.
“Neuvostoliitto ei tyytynyt siihen, että valtaosa inkeriläisistä palasi takaisin. Loputkin haluttiin palauttaa entiseen kotimaahansa. Inkeriläisten jahti jatkui vielä vuosia sen jälkeen, kun valvontakomissio oli poistunut maasta Pariisin rauhansopimuksen perusteella vuonna 1947. Neuvostoliiton suurlähetystö Helsingissä peri komission tehtävät ja jatkoi Suomen hallituksen painostamista tänne jääneiden inkeriläisten palauttamiseksi 1950-luvun puoliväliin asti.”
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
