Lapset pääsevät käyttämään hoksottimiaan sairaalassa – varkaan selvittäminen ei riitä

Martin Widmark: Sairaalan arvoitus. Kuvitus: Helena Willis. 96 sivua. Tammi. 7+ Kuva: Tammi

Sairaalan potilaiden korut katoavat, kun heille laitetaan kipsi. Arvoesineitä ei löydy mistään.

Lassen ja Maijan etsivätoimisto pääsee tutkimaan arvoitusta Vallilan kaupungissa lasten dekkarisarjan elokuussa julkaistussa kirjassa Sairaalan arvoitus. Se on sarjan osa 24.

Kirjan on kirjoittanut ruotsalainen lastenkirjailija Martin Widmark, joka on koulutukseltaan opettaja. Nykyään hän opettaa ruotsia maahanmuuttajille kirjoittamisen ohella.

Sarjan kirjat ovat selkeitä. Hahmoja on rajattu määrä. Epäiltyjä on kolme, heistä jokaiselle mietitään motiivi. Sitten lapset – Lasse ja Maija sekä lukijat – pääsevät käyttämään hoksottimiaan.

Tarina ei lopu siihen, kun varas selviää. Todisteita tarvitaan, jotta poliisimestari voi tehdä tehtävänsä.

Minulla on sattumalta lainassa saman sarjan kirja Kahvilan arvoitus. Se ilmestyi Ruotsissa 2013 ja Suomessa 2015. Lasse ottaa kirjassa kuvia digikameralla ja lataa ne koneelle. Lapset eivät kiinnitä välineeseen huomiota mutta aikuinen pohtii, tekisikö hän nyt saman puhelimella.

Sairaalan arvoituksessa älypuhelin on käytössä, kun lapsen punovat juonen. Pieni tekniikkaan liittyvä kömmähdys kuitenkin sekoittaa pakkaa.

Juoni etenee sulavasti. Välillä kirjassa on vaikeita sanoja. Niitä ei kannata alkaa selittää lapsille: kirjan lapset ihmettelevät samoja sanoja kuin omani, ja selitys tulee heti perässä.

Kirja piti 5- ja 7-vuotiaan kuuntelijan otteessaan. 5-vuotiaalta osa käänteistä meni yli hilseen.

Sarjan kirjat ovat selkeästi jo vähän isommille. Sairaalan arvoituksessa aikuiset kohtelevat lapsia töykeästi: lääkäri hätistää heidät pois ja vahtimestari tukkii tutkimusten tien ihan fyysisesti. Lapset selviävät tilanteista nokkeluudellaan.

Kahvilan arvoituksessa rikoksen motiivi – verovapaiden rahojen irrottaminen yrityksestä – vaatii jo pientä oppituntia.