Laulaja hurahti eräilyyn: "Jokaisella reissulla vähän testataan, miten nykypullamössöihminen pärjää luonnossa"

Viisikuinen Pusu-beagle pyörii vallattomasti jaloissa. "Menen huomenna istumaan metsään ja istun siinä niin kauan, että se löytää jäniksen", kertoo Antti Matikainen.

Hänet tunnetaan myös laulu-urastaan, mutta nykyään veri vetää vahvemmin luontoon kuin iskelmälavoille.

"Kantavana voimana on ollut se, että olen ollut eräilyhommasta enemmän innoissani kuin koskaan musiikista. Se on vienyt sitä eteenpäin."

Erämiehen päiväkirja -videoblogillaan hän haluaa kutsua ihmisiä liikkumaan suomalaisessa luonnossa.

"Sen kaiken takana on salainen missio, että isi pääsee hyvin jatkamaan metsästys- ja muita harrastuksia. Rouvalle on hyvä selitys lähteä tekemään blogia", Matikainen kertoo pilke silmäkulmassa.

Laulajana Matikainen on toiminut viimeiset 18 vuotta ja esiintyy vieläkin noin 80 kertaa vuodessa. Kajaanista kotoisin oleva mies tuli etelään keikkojen perässä. Nykyään hän asuu Järvenpäässä perheensä kanssa.

Matikaiselta on ilmestynyt kaksi iskelmäalbumia, mutta hän ei enää haaveile läpimurtoa soolourallaan. Haaveet liittyvät nykyään eräilyyn.

"Unelma olisi, että voisi tehdä metsästys- ja kalastusreissuja elääkseni." Hänellä onkin ollut tuoteyhteistyötä eri yritysten kanssa, mutta unelmaan on vielä matkaa.

Matikaisen videoblogi käsittelee metsästystä, kalastusta, retkeilyä ja selviämistä luonnossa mahdollisimman vähäisellä varustuksella. Se on ollut toiminnassa reilun vuoden.

Video oli selvä valinta Matikaiselle, koska hän pitää esiintymisestä enemmän kuin kirjoittamisesta. Lisäksi hän tykkää katsoa netin eräsarjoja.

Metsässä liikkuminen ja kalastus ovat olleet osa Matikaisen elämäänsä pienestä pitäen. Jos hänen kuitenkin pitäisi valita mieluisin puuha, olisi se metsästys. Mukavinta on kanalintujahti ja hirvi- ja jänismetsällä käynti.

Metsästysharrastus alkoi, kun hän yksi kaunis kevätpäivä seitsemän vuotta sitten muisti papaltaan, innokkaalta metsämieheltä, perinnöksi saadun rihlakon. Matikainen päätti suorittaa metsästyskortin.

"Samana syksynä olin jo metsällä papan perintötussarin kanssa, ja ensimmäisen linnunkin pudotin jo samana syksynä."

Hän päivitti sosiaaliseen mediaan kuvan itselleen merkittävästä tapahtumasta. "Olin hymyssä suin kuollut lintu käsivarsilla pappavainaan perintöase kourassa", hän kertoo.

Kuva jakoi ihmisten mielipiteet. "Joku pitää kuvaa murhana ja toinen pitää perinteiden kunnioittamisena", Matikainen kertoo.

Silloin hän ymmärsi, että netissä täytyy olla tarkkana, sillä metsästyspäivitykset voidaan helposti tulkita mauttomiksi. "Metsästyskuvassa täytyy näkyä voimakkaasti riistan kunnioittaminen." Hänen omissa videoissaan on varoitusteksti ennen saaliin nylkemistä ja paloittelua.

Toisaalta monia ihmisiä kiinnostaa, kuinka käsitellä oikeaoppisesti riistaa, hän kertoo.

Metsästysvideoiden tekeminen vaatii myös veronsa saaliista. "Minulle on monta kertaa käynyt niin, että lintu tulee oksalle ja ryömin itse kiväärille. Sitten muistan kiväärillä, että ei perhana, videokamera ei ole päällä. Palaan videokameralle ja saan sen päälle ja pääsen takaisin pyssylle, niin lintu on jo lähtenyt."

Hän ei kuitenkaan halua suhtautua saaliiseen liian vakavasti. "Edelleenkään ei ole minkäänlaista kiimaa, että olisi pakko löytää riistaa tai pakko saada kalaa. Luonnon kanssa on selvät pelisäännöt", hän kertoo.

Muutenkin hän haluaa nauttia eräretkeilystä ja luonnosta ilman että videokuvaus kiilaa väliin.

"On tärkeää, että pystyisin tekemään luontoretkiä kuitenkin vielä nauttimalla, koska se on itselle henkireikä ja todella tärkeä asia."

Matikaisesta on mielenkiintoista testata myös omia erätaitojaan.

"Jokaisella reissulla niitä vähän testataan, mutta on kiva viedä asiaa vähän pidemmälle ja katsoa, miten nykypullamössöihminen pärjää tuolla luonnossa."

Teoriassa tulen sytyttäminen ja nukkumapaikan rakentaminen on selvää, mutta asiat eivät aina mene kuten oppikirjoissa.

"Oma pääkoppa ja luonnon monipuolisuus tekevät siihen ihan erilaisia haasteita", hän kertoo. "On kiva viedä ihmisen mieltä sellaiselle tasolle, missä se joutuu koville ja silti joutuu toimimaan järjen kanssa."

Hän on esimerkiksi tehnyt kaveriporukkansa kanssa kahdeksan päivän melontaretken Oulujärvelle pelkästään luonnon antimien varassa.

"Meillä oli yksi verkko mukana, joka toi meille onneksi ahvenia ensimmäisenä päivänä. Siinä oli mahtava huomata se, miten ryhmähenki rakoilee, kun on neljä aikuista miestä nälissään."