”Poikani sanoi, että näytän ihan karjalaisemännältä”, kertoo Tiina Komulainen nauraen.
Hän muutti Tuupovaaraan Helsingistä reilu vuosi sitten. Kotiutuminen rajapitäjän kirkonkylälle sujui sukkelaan, Tuupovaaran käsityöläisten yhdistyksessä.
Nyt hiukset peittää itse tehty karjalaisnaisen perinnepäähine, sorokka, ja yllä on tunika samasta kauniista kankaasta.
”Äidin entinen pöytäliina”, paljastaa Komulainen.
Hän ompelee uutta vanhoista tekstiileistä ja virkkaa värikkäitä korvakoruja puuvillalangasta.
Käsityö onkin Tuupovaarassa avainsana, jolla pitäjän elinvoimaisuutta on mitattu vuosikymmenet. Jo itsenäisen kunnan aikaan Tuupovaara profiloitui käsityökunnaksi.
Pitäjän elinvoimaisimpia yhdistyksiä on edelleen TuuKäs ry. Tuupovaaran käsityöläisten yhdistys vaalii käsityön harrastusta ja näkyy asukkaiden arjessa järjestämällä kerhoja, kursseja, tapahtumia ja talkoita.
Yhdistyksen 35 vuoden historia kytkeytyy vuonna 1909 rakennettuun kansakouluun, joka on vuosikymmenet palvellut kulttuuritila Ullakkona. Nyt sen omistaa Joensuun kaupunki.
Pittoreskissa talossa on käsityömyymälän ja perinnesuutarin verstaan lisäksi olohuoneeksi nimetty kyläläisten kokoontumistila sekä tilat kulttuuritapahtumille. Konserteissa soi Ullakon oma flyygeli.
Myymälän hyllyjä värittävät yhdistyksen 35 jäsenen käsityöt: tuohesta, oljesta, langasta, kankaasta, puusta ja metallista, mehiläisvahastakin. Myymälän merkityksen tiivistää jo 1990-luvulta aktiivisesti yhdistyksessä toiminut Pirjo Ratinen.
”Mihin näitten kaikkien käsitöitten kanssa joutuisi, jos ei myymälää olisi”, nauraa Ratinen. Hän kutoo myymälään mattoja, neuloo villasukkia ja huovuttaa tossuja.
Puheenjohtaja Riikka Manu ja sihteeri Reeta Räsänen ovat yhdistyksen vetovastuussa nyt neljättä vuotta. Toiminta hiljeni koronan aikaan, mutta myymälä sai remontissa uuden ilmeen.
Räsänen iloitsee viime vuosina tulleista uusista jäsenistä.
”Jokainen tuo tullessaan uusia ideoita myymälään. Minä toin trikoomyssyt ja vauvanvaatteet.”
Puheenjohtaja Riikka Manu tekee myymälään kortteja, saippuaa ja ekologisia tiskirättejä.
Yhdistys työllistää myymälänhoitajan, mutta kerhot ja tapahtumat toteutuvat vapaaehtoisvoimin ja tuottavat iloa koko pitäjälle.
Talvisena tiistaina soi Ullakon olohuoneessa puikkojen kilinä ja puheensorinaa. Iltapäivän käsityökerhossa on osallistujia kymmenkunta. Joku toi aamulla leipomansa karjalanpiirakat kahvileiväksi. Pöytien ääressä neulotaan sukkia ja lapasia. Tiina Komulainen rohkaisee kaavojen asettelussa mekkokankaalle ja neuvoo korjausompelussa.
”Keväällä järjestetään kädentaitoiltoja, että työssäkäyvätkin pääsevät mukaan”, kertoo Reeta Räsänen.
Kesällä on talon pihapiirissä elämää. Viime kesänä yhdistys järjesti talkoot, joilla takapiha muutettiin kyläläisten yhteiseksi puutarhaksi. Syksyllä korjattiin sato. Talkoilla on pihaan rakennettu myös perinteistä pistoaitaa. Ensi kesänä avataan olohuoneeseen taas yläkoululaisia työllistävä kesäkahvila.
”Pihalle toivotaan kiikkua ja kesäkirppistä kerran kuukaudessa. Ideoita riittää”, naurahtaa Räsänen.
Käsityöläiset pyörittävät Ullakon arkea, pitävät nurkat siisteinä ja emännöivät kahvitarjoiluin olohuoneen kokouksia. Yhteistyötä tehdään pitäjän muiden yhdistysten ja kaupungin kulttuuripalvelujen kanssa.
