Käytännöllisyys ajoi luovuuden edelle – kartat muovautuivat vuosisatojen aikana taideteoksista työkaluiksi
Karttataiteeseen saattoi kulua aikoinaan yhtä paljon aikaa kuin itse kartan piirtämiseen.Tilaajalle
Heikki Rantatupa tutkii Jyväskylän maakunta-arkistossa purkutuomion saaneen Mankolan puustellin vanhoja karttoja. ”Arkistojen kätköissä on edelleen paljon mielenkiintoista digitoimatonta kartta-aineistoa.” Kuva: Petteri KivimäkiHeikki Rantatuvan (syntynyt 1944 Lapualla) kiinnostus karttoihin alkoi lapsuuden suunnistusharrastuksesta. Vanhoihin karttoihin hän perehtyi ensimmäisen kerran 1970-luvulla kirjoittaessaan pitäjän- ja seutuhistorioita.
Useisiin teoksiin Rantaoja on myös itse piirtänyt karttoja.
Historian kartat ovat muutakin kuin paikannimiä, rakennuksia, metsiä ja jokia. Ne ovat monella tapaa taideteoksia.
Ajan mittaan taide on jäänyt kartoissa sivuosaan, ja käytännöllisyys on tärkeintä.
”Mitä uudempi kartta, sitä pelkistetympi se on. Aikoinaan puolet kartanpiirrostaidoista pistettiin kuvitukseen. Kartta itsessään oli välillä jopa vähän sivuasia.”
Vanhoissa kartoissa on pitkät ja yksityiskohtaiset selitysosiot, joissa teoksen sisältöä avataan lukijalle. Karttaharrastus onkin opettanut Rantatuvalle myös vanhaa ruotsin kieltä.
”Minulla on ruotsalainen lankomies, jolle puhun 1600-luvun ruotsia. ”
Mitä enemmän karttoja Jyväskylän arkistossa selaa, sitä enemmän alkaa erovaisuuksien sijaan kiinnittää huomiota niiden yhdenmukaisuuteen vuosisadasta riippumatta.
Karttaväritykset olivat jo 1600-luvulla hyvin samanlaisia nykykarttojen kanssa: Pellot ovat keltaisia, niityt vihreitä ja vesistöt sinisiä. Kaikista kartoista löytyvät kompassiruusu ja skaala. Kukkulat, joet ja rantaviivat ovat samalla paikalla, niiden sijainti vain tarkentuu. Kuin katsoisi kameran linssin läpi alati terävöityvää kuvaa.
”Kartografia on siitä mukava ala, että siinä näkee, miten tieto kumuloituu. Voi sanoa, että aina uusi karttasukupolvi on parempi kuin edellinen”, Rantatupa toteaa.
Hiljalleen linssin rajat alkavat tulla vastaan. Nykyteknologia mahdollistaa sentintarkkojen karttojen laatimisen. Fyysiselle kappaleelle ei enää ole edes normaalitilanteessa tarvetta, kun oman sijaintinsa voi selvittää päätelaitteen kautta satelliittipaikannuksella.
”Minulla ei ole gps-laitetta autossa. Olkoon kuinka hankala tilanne, niin aina katson kartasta”, Rantatupa naureskelee.
- Osaston luetuimmat
