Olli-Pekka Kellokumpu hahmotteli “kivikauden äijän” käden käänteessä. Sen jälkeen alkoi yksityiskohtien työstö. Kuva: Pekka Fali
Moottorisahataitelijat päräyttävät ylisuuret puunrungot veistoksiksi – mestari Tykkyläinen: ”Vaikka yrität karhua tai mäyrää, omakuva tulee"
Yli-Iin Kierikkikeskuksessa veistoskurssia vetävä Kari Tykkyläinen rohkaisee nuoriakin taiteilijoita tarttumaan moottorisahaan.
Olli-Pekka Kellokumpu hahmotteli “kivikauden äijän” käden käänteessä. Sen jälkeen alkoi yksityiskohtien työstö. Kuva: Pekka Fali
Moottorisahalla saa hetkessä näyttävää jälkeä. Kuva: Pekka Fali
Kuvanveistäjä Kari Tykkyläinen rohkaisee veistoskurssilaisia tekemään väärin. ”Jos karhu tai lintu jää kuvaksi, se ei herätä kysymyksiä.” Kuva: Pekka Fali
Erkki Ojala on karhun- ja kotkanveiston konkari. Hän on tehnyt moottorisahaveistoksia parikymmentä vuotta. Kuva: Pekka Fali
Eskelisen pölkystä muotoutuu mäyrä. Kuva: Pekka Fali
Ulla Eskelinen tekee moottorisahataidetta nyt ensimmäistä kertaa. Kuva: Pekka FaliLastut lentävät, kun valtavista puunrungoista luodaan moottorisahan avulla ITE-taidetta.
ITE on lyhenne sanoista itse tehty elämä.
”Mitä omituisempaa, sen lähempänä ollaan ITE-taidetta”, kuvanveistäjä Kari Tykkyläinen sanoo.
Hänen filosofiaansa kuuluu rosoisuus. Täydellinen muotokuva ei herätä kysymyksiä.
Tykkyläinen ohjaa tänä vuonna toista kertaa järjestettävää veistoskurssia Kierikkikeskuksessa.
Kierikkikeskus sijaitsee Yli-Iissä, joka kuuluu nykyään Oulun kaupunkiin. Kaupungin hälinästä ei kuitenkaan ole tietoakaan Kierikin kivikauden kylässä Iijoen rannalla.
Kurssille osallistui kymmenisen henkilöä eri puolilta Suomea.
Keskiviikkona alkanut ja sunnuntaina veistoskilpailuun päättyvä kurssi on osalle hermolomaa arjesta, osalle mahdollisuus tavata muita moottorisahataiteilijoita ja saada vinkkejä omiin töihin.
Rovaniemeltä kotoisin oleva Ulla Eskelinen löysi kurssille Maaseudun Tulevaisuudessa olleen ilmoituksen perusteella.
Eläinlääkärinä työskentelevä ja osin eläkkeellä oleva Eskelinen ei ole koskaan harrastanut kuvanveistoa, mutta saunan hirret hän on veistänyt.
Hän ajatteli veistää pölkystä mäyrän.
”Tykkyläinen sanoi, että rupeat vain tekemään. Ei ole muuta konstia.”
Saha soi, puru pölisee. Välillä pitää tuumailla.
Lastu kerrallaan pölkystä alkaa muotoutua mäyrää muistuttava hahmo.
Tykkyläisen mukaan veistoksista tulee aina tekijänsä omakuva.
”Vaikka yrität karhua tai mäyrää, tekijänsä näköinen tulee”, hän toteaa.
Sahataiteen konkariksi voi kutsua pudasjärvistä Erkki Ojalaa, eläköitynyttä metsuria, joka on tuonut näytille toistakymmentä karhuveistosta.
Myyntimiehen elkeistä huolimatta Ojala haluaa pitää veistämisen harrastuksena.
”Jos rupeaa urakoimaan, se ei ole enää harrastus.”
Hän suunnitteli veistävänsä kurssilla kotkan, jolla on poronvasa kynsissään.
Vasalle ei kuitenkaan jäänyt puun alaosaan riittävästi tilaa, joten saalis vaihtui lennosta kalaan.
”Jos A-suunnitelma menee pieleen, siirrytään B-suunnitelmaan. Jos B ei toimi, siirrytään C:hen. Jos sekään ei toimi, puu menee lämmitykseen”, Ojala hekottaa.
Hän kehuu suuria puita, jotka ovat Stora Enson sponsoroimia, sahoille liian suuria. Niin paksuja runkoja harvoin saa työstettäväksi.
”Nuoria pitäisi saada mukaan”, Tykkyläinen vetoaa.
Hän on luennoinut taidekouluilla ja huomannut, että nuoret ovat nykyisin arkoja kokeilemaan moottorisahaa.
”Kaikki työt pitäisi saada mahtumaan tulostimesta.”
Tykkyläisen käsissä moottorisaha tekee hetkessä taitavaa jälkeä toteemipaalun aihioksi.
”Makiaa tekee, kun saa sahaa pyöritellä”, hän tunnelmoi parta täynnä lastuja.
”Puun voittaminen on suurta.”
ITE kivikaudessa 2 -veistoskurssi 6.6.–10.6. Kierikkikeskuksen kivikauden kylässä, Pahkalantie 447, Yli-Ii, Oulu. Kurssilla luotuja veistoksia on nähtävillä koko kesän.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
