

Sormet punovat nopeasti, ja ohuesta rautalangasta alkaa muodostua vaahteransiemen lenninsiipineen.
”Tässä on minulle epänormaalin kaksiulotteinen rakenne”, kukkataiteilija Pia Leino hymähtää.
Leino on käsityöihminen, joka on kokeillut monenlaisia tekniikoita. Pari vuotta sitten hän näki netissä rautalangasta tehtyjä kukkia, ja ajatteli, että mikä estäisi häntäkin kokeilemasta.
”Olin niistä silloin tosi ylpeä, mutta nyt kun katson alkuaikojen töitäni, niin voin kyllä rehellisesti sanoa kehittyneeni”, hän hymähtää. ”Kyllä ne kukiksi tunnistaa, mutta...”
Leinolle on tärkeää, että kukat ovat mahdollisimman oikeita anatomisesti. ”Teen paljon tutkimusta, etsin tieteellisiä kuvia. Haen kukkakaupasta säännöllisesti aitoja kukkia malliksi.”
”Kesällä poimin välillä luonnosta, mutta mieluummin annan kasvien kasvaa ja otan valokuvia.”
”Minusta piti tulla floristi, mutta terveysongelmat estivät sen. Tämä on minun tapani toteuttaa itseäni.”

Kukat ovat kuuluneet Leinon elämään aina. Alkuperäiseltä ammatiltaan hän vastasi suuren marketin kukkapisteestä.
”Hakeuduin työn ohella myös kukkakauppaan töihin. Sitten tuli leikkaus, jonka jälkeen floristihaaveet sai unohtaa.”
Leinon elämä muuttui 2014, kun pieni käsileikkaus meni vikaan. Siitä seurasi massiivinen kipuoireyhtymä, CRPS, joka on pikkuhiljaa levinnyt Leinon kehon koko oikealle puolelle. ”Hermostoni on yliherkistynyt. Kipujärjestelmä tuottaa väärää signaalia aivoille, jotka tulkitsevat kipuna kaiken. Sairaus on parantumaton.”
”Myös nukkuminen on vaikeaa, sillä hermostoni ylivirittyy kaikesta, olipa syy innostuminen tai järkytys.”

Kipu on jatkuva seuralainen. Leino on kuntoutuksen piirissä, käy kipupoliklinikalla ja saa käteensä magneettihoitoa, joka auttaa jonkin verran. Kesät ovat lämmön ansiosta Leinolle helpompaa aikaa, kylmä sää pahentaa kipuja.
Kukkien teko auttaa kestämään kipua. ”Jos otan kipulääkkeen ja menen sänkyyn makaamaan, lääke ei auta. Mutta jos menen tekemään kukkia, kipu häviää. Se on ajatusten ja huomion harhautusta.”
”Kukkien tekeminen merkitsee myös sitä, että saan aikaan jotain. Etten vaan oleile kotona. Ilahdun myös, kun vielä kaiken keskellä innostun jostain.”
Leinolla on useita muitakin sairauksia: fibromyalgia, ykköstyypin diabetes, jäätyneet olkapäät ja masennus. ”Masennus on osa minua varmaan ikuisesti. Tällä hetkellä se on hyvin lievänä. Kukkien tekeminen helpottaa myös sen oireita.”
Musiikin kuuntelu ja äänikirjat auttavat keskittymään kukkien taivutteluun. ”Harrastuksiini kuuluu eduskuntalähetysten kuuntelu, silloin käsitöiden tekeminen sujuu. Lukemiseen keskittymiskykyni ei riitä.”
Leino tekee kukkia lähes päivittäin. ”Teen niin kauan kuin jaksan. Viimeiseksi asiakseni ennen nukkumaanmenoa katson netistä, minkä kukan teen huomenna. Siten saan nukkumarauhan, on jokin suunnitelma seuraavalle päivälle.”

Pia Leino kuvaa teoksensa Instagram-tililleen. Sen kautta hän myy kukkiaan ja saa tilauksia. Kukat ovat saaneet hyvän vastaanoton.
Leino on tehnyt parisataa erilaista kukkaa.
”Parantelen myös vanhoja teoksiani, teen niitä uudelleen ja paremmin.”
Hän innostuu uudenlaisista kasveista, jollaisia ei ole ennen tehnyt. ”Muoto, tekniikka... Olen huono toistamaan yhtä ja samaa. Siitä ei tule onnistumisen iloa, vaan se käy raskaaksi.”
Tekeminen on hidasta. ”Yhdessä jouluruusuoksassa vierähtää kahdeksan tuntia. ”
Kranssit ovat kysyttyjä. Tilauksia tulisi enemmän kuin Leino ehtii ja jaksaa tehdä. Niistä on aika vaikea kieltäytyä.
”Niihin menee suuri määrä kukkia. Silloin tulee surullinen olo, etten pysty tekemään nopeammin ja tehokkaammin. Vaatimukseni itseäni kohtaan ovat suuret.”

Leino haaveilee ohjevideoiden teosta, niitä on pyydetty. Samoin kukkakursseja olisi mukava järjestää. ”Ja yksi suuri haaveeni on näyttelyn pitäminen”, hän paljastaa.
Verkkokaupan perustamiseen on iso kynnys. Kukkia ei ole valmiina varastossa. ”Eikä minulla ole takeita, että jaksan ja pystyn kaikkia tilauksia toteuttamaan”, hän sanoo.
”Mieltä painaa myös se, että minun pitäisi löytää itselleni päivätyö, jolla tulisin taloudellisesti toimeen, ja jota pystyisin terveyden puolesta ylipäätään tekemään”, Leino pohtii. ”Mutta seurauksena on, että nämä muut asiat loppuvat siihen. Voimavarani eivät riitä. Se on joko tai.”
Leino seuraa sosiaalisessa mediassa useita kukkataiteilijoita, mutta ei koskaan kopioi muiden teoksia. ”Uusiin helmitekniikoihin tarvitsen vain pienen alkuopastuksen, sitten alan jo soveltaa omaa työtapaani.”
Leino korostaa, että kukkaa pitää malttaa tutkia riittävän pitkään, eikä hätiköiden sännätä tekemään.
”Pitää miettiä mitä rakenteita otan mukaan. Haluan säilyttää keveyden. Mitä enemmän teen, sitä tarkemmaksi tulen. Kohtuus on pakko kuitenkin muistaa.”
Japanilainen mielenmaisema miellyttää Leinoa: ”Kohtuus, keveys, maltti, tyyneys. Kuten ikebanassa. Olisi ihanaa, jos olisi japanilainen ystävä.”
”Ilahdun vuorovaikutuksesta japanilaisten taiteilijoiden kanssa Instagramissa.”

Ovatko kaikki kukat yhtä mieleisiä? ”Amarylliksesta en tykkää yhtään! Ei toimi minusta rautalankateoksena”, Leino puuskahtaa. ”Minulla on kännykässä lista kukista, joita en tee enää koskaan.”
Sen sijaan apilat, hortensiat ja punahatut kuuluvat suosikkikasvien joukkoon. Samoin orkideat kiinnostavat, tosin niitä hän ei ole vielä yrittänyt taivutella.
”Kuningasprotean haluaisin vielä tehdä, mutta se on sellainen rakennehirviö, etten tiedä miten saisin sen pysymään kasassa”, Leino haaveilee. ”Muutaman mytyn olen jo heittänyt roskiin.”
”Kun kukka on valmis, koen voimallista ilon ja liikutuksen tunnetta. Myös ylpeyttä. En tiedä, että kukaan muu olisi koskaan tehnyt juuri tällaista, ja nyt minä tein sen.”
”Olen yleensä kaikki mulle heti nyt -ihminen, mutta kukkia jaksan hioa loputtomiin.”
Pia Leinon kukkia voi ihailla Instagram-tilillä blooming_wire.
Juttu on alun perin ilmestynyt kuukausiliite Kantrin tammikuun numerossa.