

Maallemuuton asiantuntija Johanna Niilivuo Suomen Kylät ry:stä kertoo, että viime aikoina monen maallemuuton esteeksi on muodostunut se, että pankit myöntävät asuntolainoja aikaisempaa nihkeämmin. Hän arvelee tämän johtuvan siitä, että asuntojen vakuusarvot on määritelty heikommiksi maaseudulla, jolloin lainan saaminen etenkin uuden asunnon ostamista tai rakentamista varten on muuttunut entistä vaikeammaksi.
Vastavalittu europarlamentaarikko Elsi Katainen (kesk.) on havainnut saman ongelman.
”On harmillista, että ihmiset eivät pääse toteuttamaan unelmiaan maallemuutosta, josta tutkitustikin moni suomalainen haaveilee. Asuntokannan kanssa on paljon haasteita. Kiinteistöt menettävät arvonsa, ja pankit arvioivat maaseudun asuntojen ja talojen jälleenmyyntiarvoa, joka ei hyvältä näytä. Myös maaseutuyritysten on hankaluuksia saada lainoitusta investointeihin”.
Pankeissa muutokseen ei ole yhtä selkeästi havahduttu.
”Asuntojen vakuusarvostuksessa ei ole tapahtunut olennaista muutosta. Asunnon vakuusarvo on lähtökohtaisesti noin 75 prosenttia. Vakuuden arvostukseen vaikuttaa asunnon sijainti, kunto, asuntotyyppi sekä jälleenmyyntimahdollisuus”, toteaa Nordean henkilöasiakkaista Suomessa vastaavalta johtaja Jani Eloranta.
Samaa sanoo OP:n henkilöasiakasrahoituksesta ja asumisen palveluista vastaava johtaja Satu Nurmi.
”Vakuusarvioinnin perusperiaatteet ovat pysyneet samoina viime vuodet. Vakuusarviointi tehdään kussakin tilanteessa sen hetkisten tietojen perusteella ja markkinanäkymien mukaisesti. Erityisesti asuntojen hintatason muutos saattaa joissakin tapauksissa näkyä aiempaa kriittisempinä arvostuksina.”
Sekä asunnon sijainti että jälleenmyyntinäkymät vaikuttavat asunnon vakuusarvoon. Maaseudulla sijaitsevaa kohdetta voi olla vaikeampi myydä. Myyntiaika on myös todennäköisesti pidempi.
”Syrjäseuduilla sijaitsevat talot ovat monesti haastavia markkinatilanteen osalta. Lisäksi niihin on saattanut kertyä mittava määrä korjausvelkaa. Tilanne ei ole lähtökohtaisesti paras mahdollinen, mutta pankit arvioivat jokaisen tilanteen erikseen”, Eloranta sanoo.
Vielä vuonna 2000 noin joka kolmas suomalainen asui maaseutualueilla. Vuonna 2023 maaseudulla asuu enää joka neljäs.
Elsi Kataisen mukaan tarvittaisiin lisää ymmärrystä ja tahtotilaa, joka tukisi maaseudun elinvoimaa ja kehitystä. Myös Niilivuo haluaa haastaa myös vallalla olevan ajatuksen siitä, että kaupungit ovat kaiken keskipiste ja kaikki muu määritellään sieltä käsin.

”Turvallisuuden ja huoltovarmuuden, ruoka- ja energiaturvan sekä biotalouden välttämättömyys ja mahdollisuudet pitäisi nähdä ja toimia sen mukaisesti myös poliittisten päätösten osalta, kotimaassa ja EU:ssa.”
Kataisen mukaan EU-tasolla maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta sekä aluekehitysvaliokunta sekä komission vastaavat pääosastot ovat paljon vartijoina. Monilla EU-rahoitusohjelmilla, kuten maaseudun kehittämisen keskittyvällä Leader-ohjelmalla sekä aluekehitysrahastolla on rakennettu maaseudun elinvoimaa.
”Kun maaseudulla on työpaikkoja, yrittäjyyttä tukeva ilmapiiri ja lainsäädäntöympäristö, toimivat lähipalvelut kuten päiväkodit ja terveysasemat. Kun saavutettavuus on myös kunnossa liikenteen ja datan osalta, alue voi tarjota pohjaa ihmisten ja yritysten vetovoimalle ja pitovoimalle”, Katainen uskoo.
”Positiivisen elinvoimaisuuden kierre vähentäisi myös rahoittajien näivettävää varovaisuutta.” Elsi Katainen
Hänen mielestään maan hallitus ja valtionvarainministeriö voivat tehdä ratkaisevia päätöksiä.
”Nyt Orpon ja Purran hallitus leikkaa juuri maaseudun elinehdoista, maaseudun kehittämisen rahoista ja lähipalveluista. Hyvinvointialueiden rahoitushaasteiden nimissä myös sotepalveluista leikataan, saavutettavuus ja muun muassa liikenneinvestoinnit todistavat keskittämispolitiikasta.”
Kataisen mukaan on ymmärrettävä, että aluepolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa.
”Asuttu, elinvoimainen ja saavutettava alue on autioitunutta kylänraittia turvallisempi kaikkialla Suomessa”, Katainen linjaa.