Känninen pyöveli menetti työpaikkansa ja tavallista kansaa uhkasi melkoinen sakko – joulurauhaa oli menneinä vuosisatoina todellakin syytä noudattaa

Joulurauhan julistus oli menneinä vuosisatoina huomattavasti totisempi juttu kuin nykyään. Jouluna oli todellakin syytä käyttäytyä kunnolla ja harjoittaa hartautta, tai seuraukset olivat vakavat, kertoo Turun yliopiston tutkija Veli Pekka Toropainen.

”Rangaistukset olivat kaksinkertaiset, eikä tavallisilla ihmisillä ollut sellaiseen varaa.”

Jos esimerkiksi 1600-luvulla meni ryypiskelemään joulunaikaan julkisesti, sakkoa napsahti 40 hopeamarkkaa. Summa oli monelle tähtitieteellinen, sillä samalla rahalla olisi saanut tuohon aikaan monta lehmää.

Joulurauhan julistaminen on osa pohjoismaista erilaisten rauhojen julistamisen traditiota. Muita kuninkaallisia rauhoja olivat muun muassa kotirauha, käräjärauha ja markkinarauha, ja näillä rauhoilla pyrittiin rauhoittamaan tärkeäksi katsottua instituutiota, ajankohtaa tai tilaa.

Rauhat kytkeytyivät myös kirkkoon, sillä kirkollisten juhlapyhien ajaksi esimerkiksi kaupankäynti piti lopettaa.

Joulurauhaa on Turussa julistettu jo 1300-luvun alkupuoliskolla, mutta aivan ensimmäinen vuosi on jäänyt hämärän peittoon. Vastaavia rauhoja julistettiin muissakin kaupungeissa, mutta varhaisimpia sanamuotoja ei ole jäänyt jälkipolvien luettavaksi.

Turun palo vuonna 1827 tuhosi monen muun asian lisäksi edeltävien vuosisatojen joulurauhatekstit.

Joulurauhan asiasisältö kuitenkin pysyi jokseenkin muuttumattomana läpi vuosisatojen, Toropainen kertoo.

Aluksi joulunviettäjiä kehotettiin käyttäytymään jumalisesti ja viettämään Kristuksen syntymäjuhlaa asiankuuluvalla hartaudella. Tätä seurasi koko joukko kieltoja, minkä jälkeen julistus päätettiin hyvän joulun toivotuksiin.

Kiellettyjen asioiden lista oli Turussa jouluna pitkä keskiajalla ja aina 1800-luvulle asti. Kaikki riekkuminen, kiroileminen, tappeleminen ja metelöinti oli ankarasti kielletty. Samoin kiellettyä oli ”pukkeilu” eli tuntemattomiin vaatteisiin pukeutuminen ja kanssaihmisten pelottelu.

Vanhan ajan joulua esittävissä kuvissa nähdään usein puhtaita jouluolkia, joilla kelpasi kelliä. Tiheästi rakennetussa puutalokaupungissa jouluolkia ei kuitenkaan saanut tulipalovaaran vuoksi levittää.

Nykyihmisen korvaan erikoiselta saattaa kuulostaa ylensyömisen ja -juomisen kieltäminen. Tällä oli kuitenkin tarkoitus muistuttaa, että vaikka ihmisillä olikin vapaa-aikaa, kaikessa piti muistaa sellainen kristillinen arvo kuin kohtuudessa pysyminen.

Alkoholia ei saanut myydä tai anniskella, joten prosenttijuomien nauttimisen piti tapahtua kotona. Ryypiskelyksi ja rähinäksi juomisen ei kuitenkaan sopinut mennä.

Joulurauhan julistusta kuunneltiin ennen eniten radiosta, nykyisin valtaosa seuraa sitä television välityksellä. Kuva: Jarkko Sirkiä

Joulurauhaa noudatettiin oikeuden pöytäkirjojen perusteella varsin kuuliaisesti vuosisadasta toiseen, Toropainen kertoo. Jouluna otettiin ilo irti vapaa-ajasta, käytiin kirkossa ja syömässä tuttavien luona.

Varakkaampi väki osoitti jalomielisyyttään kutsumalla vähävaraisia syömään, ja jouluna esimerkiksi palvelusväki tai lesket saattoivat lähteä sukuloimaan pitkällekin.

Jos joulurauhaa rikottiin, se tapahtui yleensä varkauden tai liiallisen viinankäytön vuoksi. Toropainen arvelee, että tilaisuus teki usein varkaan, sillä ihmiset nukkuivat ja lepäsivät tavallista enemmän, joten varkaille jäi aikaa etsiä huonosti vartioitua ruokaa tai esimerkiksi vaatteita.

1600-luvulla uutuusjuoma, paloviina, alkoi näkyä oikeuden pöytäkirjoissa rähinöinnin yleisimpänä syynä. Toropainen kertoo esimerkin vuodelta 1664.

Tuolloin Turun ja Porin läänin pyöveli Jakob Göransson, tai Jaakko Yrjänänpoika, juopotteli paloviinalla monta päivää ja sai lopulta päähänsä lähteä perimään olemattomia velkoja.

Hakattuaan ja potkittuaan portteja ja ikkunaluukkuja hän pääsi lopulta rynnimään erääseen taloon, jossa hän kävi talon emäntään ja pikkulapseen käsiksi.

Tilanteesta selvittiin mustelmilla, ja oikeudessa pyöveli selitti olleensa niin maistissa, ettei muistanut tapahtumista mitään. Parin päivän jälkeen sama tilanne kuitenkin toistui, eikä kaupunkilaisilta enää riittänyt sympatiaa pyövelille.

Kyseinen valtion virkamies menetti työpaikkansa ja hänet karkotettiin Turusta uudenvuoden jälkeen.

Joulurauhan kesto oli pitkään varsin joustava. Rauha julistettiin, kun raatihuoneella oli saatu istunnot pidettyä, eli joulukuun 24. päivänä tai päivää–paria aikaisemmin. Julistus oli juhlallinen tapaus, jota käytiin kirjaimellisesti toitottamassa kaikille kaupungin asukkaille.

Vuoteen 1708 asti rauha kesti nykyiseen loppiaiseen asti, minkä jälkeen rauhasta tuli 20-päiväinen, eli kesto venyi nykyiseen nuutinpäivään, eli tammikuun 13. päivään asti. Nuutinpäivänä jouluoluiden piti olla juotuna, jotta kansalla oli mahdollisuus palata arkeen.

Joskus joulunajan tuplarangaistuksia jaettiin vielä niinkin myöhään kuin 19. tammikuuta, sillä joulurauhan perään oli saatettu julistaa markkinarauha Talvi-Heikin markkinoita varten.

Joulurauhan oikeudellinen merkitys katosi vuonna 1889, kun Suomen suuriruhtinaskunnan rikoslaista siivottiin keskiaikaisia jäänteitä. Joulun ajan rikkeistä ei siis ole 134 vuoteen voinut langettaa ylimääräisiä rangaistuksia.

Toropaiselle itselleen joulurauhan julistuksen kuuntelu on tärkeä jouluperinne. Hän muistelee, että jo lapsuuden jouluina mummolassa joulurauhan julistus kuunneltiin radiosta, minkä jälkeen perhe rauhoittui yhteisen joulupöydän ääreen.

Nykyään Toropaisella on tapana joko katsoa joulurauhan julistus televisiosta tai jalkautua itse Vanhalle Suurtorille.

”Joulurauhan julistamisesta tulee itselleni aina kovin rauhallinen olo.”