Rippileiriltä ei puutu jännittäviä tilanteita Heidi Korkiakankaan nuortenromaanissa – teinipoika kyseenalaistaa uskoa, kunnes löytää siitä paljon hyvää

Heidi Korkiakankaan nuortenromaani Riparisäätöä, Aatu Sorsa on ajan hermoilla oleva tarina. Kahdeksannen luokan päättäneen Aatu Sorsan vanhemmat eivät ole kenties tarkoituksella ilmoittaneet poikaansa rippikouluun, sillä perhe ei kuulu kirkkoon. Sekös Aatua harmittaa.

Päähenkilö haluaisi kovasti päästä riparille, koska kaikki kaveritkin menevät leirille.

Yhä useampi kirkkoon kuulumaton ja kastamaton nuori käy rippikoulun. Niin myös Aatu Sorsa saa keploteltua itsensä rippileirille.

Riparikesästä syntyy ainutlaatuinen kokemus, johon kuuluu vauhtia ja jännittäviäkin tilanteita. Vuoden 2023 rippikoululaisille toteutetun kyselyn mukaan 68 prosenttia arvioikin riparin vaikuttaneen myönteisesti henkiseen hyvinvointiinsa, käy ilmi kirkon tiedotteesta.

Kirjan minäkertoja on Aatu. Kertoja on vakuuttava teini-ikäisen pojan ääni, joka on identiteettimurroksessa. Itsenäistymisen kynnyksellä oleva nuori pohtii suhdetta vanhempiinsa, ihastumista Minttu-ystäväänsä mutta toisaalta myös Mintun seksuaaliseen suuntautumiseen.

Kertojan suhde uskontoon on nuoren teinipojan tapaan kepeää, mutta toisaalta ripari saa kertojan pohtimaan kristinuskon tasa-arvoa ja kymmenen käskyn soveltamista someaikaan. Uskonto on nuortenkirjassa sivuroolissa, pääosassa on suhde parhaaseen ystävään Jonttuun, Minttuun ja omiin vanhempiin.

Kerronta on realistisen humoristista. Vakavia sävyjä on, mutta niitä ei paisutella. Tekstiin peilautuu kirjoittajan tausta erityisopettajana Nokian Siurossa. Heidi Korkiakangas elää selvästi lähellä nuorten todellisuutta. Tämä näkyy nuorten käyttämissä sanavalinnoissa. Esimerkiksi monimerkityksinen sana legit tarkoittaa muun muassa hyvää juttua tai totta.

Kirja sopii hyvin kenelle tahansa teini-ikäiselle luettavaksi vaikka ennen rippileiriä. Teos karistaa myös vanhempien ennakkoluuloja rippileiristä. Vaikka riparilla opetellaan esimerkiksi Isä meidän -rukous ja Herran siunaus, se on yhdessäoloa ja rentoa tunnelmaa.

Miinusta annan siitä, että tarina alkaa hieman hitaasti ja itse riparikuvaus alkaa vasta vajaan 50 sivun kohdalla. Sen soisi alkavan jo aiemmin, sillä ripari on tarinan tähtimiljöötä. Loppuun on myös laitettu kolmesta kissanpojasta kertova runo, joka tuntuu hutilaukaukselta eikä toimi mielestäni yllätyksellisen loppuratkaisun jälkeen.