Huumekoti, sijoitusperhe ja isän leikit kylpyhuoneessa – mitä valintoja sinä tekisit?

Kuusivuotias poika otetaan huostaan. Vanhemmat eivät pysty hänestä huolehtimaan. Äiti käyttää rauhoittavia lääkkeitä, alkoholia ja huumeita sekaisin, on jättänyt lapsensa yksin kotiin ja lähtenyt reissuilleen. Kyllähän kuusivuotias pärjää yksinkin. Pärjäsi jo nelivuotiaanakin. Naapurit tekevät lastensuojeluilmoituksen.

Lastensuojelu tekee kotikäynnin, jossa äiti kiistää laiminlyönnin. Äiti ryhdistäytyy, mutta huume-elämän ote ei hellitä. Hän alkaa kutsua käyttäjäpiiriä kotiinsa. Lopulta lastensuojelu puuttuu peliin. Isästä ei ole tietoa.

Tai on, mutta hän on ollut läsnä vaihtelevan vähäisesti. Olinpaikasta ei ole tietoa. Lapsesta huolehtiminen on langennut luonnostaan äidille.

Lapsi sijoitetaan sijaisperheeseen. Sijaisperheessä menee aluksi hyvin, mutta sitten sijaisperheen isä alkaa käyttäytyä oudosti. Hän jaottelee kasvattilapsiaan hyviin ja huonoihin ja kohtelee heitä sen mukaisesti palkiten ja rangaisten.

Hyviin lukeutuvat ne, jotka suostuvat ”isän leikkeihin” kahden kesken kylpyhuoneessa. Poika on nyt kahdeksanvuotias, kokee kylpyhuonehetket ahdistavina ja päättää karata. Kolmannen karkaamiskerran lopuksi lapsi sijoitellaan uudestaan.

Toinen perhesijoitus päättyy parin vuoden päästä. Tulee tappeluita perheen muiden lasten kanssa ja kasvattivanhemmat kertovat pojan olevan kelvoton. Poika sijoitetaan kymmenenvuotiaana kasvatuslaitokseen, koska perhe ei pärjää hänen kanssaan.

Kasvatuslaitoksesta käsin poika pääsee yläkouluun asti. Päihteiden käyttö kiehtoo: ensin alkoholi, sitten kutsuu kannabis, kolmetoistavuotiaana ensimmäistä kertaa kovat huumeet.

Koulupoissaolot lisääntyvät, yläkoulu jää kesken. Ahdistus valtaa alaa – huumeet helpottavat oloa ja viiltely vie tuskan toisaalle.

Kuusitoistavuotiaana tulee ensimmäinen tuomio törkeästä pahoinpitelystä. Pahoinpitely on törkeä, kun aiheutetut vammat ovat vaikeat tai hengenvaaralliset ja teko on tehty erityisen raa’alla tai julmalla tavalla.

Poika päätyy vankilaan alaikäisenä. Vuodet vierivät, ja rikollisesta elämäntavasta tulee normaalia. Pääasiassa vuodet vierivät vankilassa ja välipäivät päihdekierteessä.

25-vuotiaana poika on motivoinut muutokseen ja hakeutuu vankilan päihdekuntoutusosastolle. Osaston aamupiirissä vankilan ainoa päihdeohjaaja ilmoittaa vaihtavansa ”vähemmän kuormittavaan” työpaikkaan, eikä tilalle palkata toista, koska päällä on säästötoimista johtuva rekrytointikielto.

Edellä kuvaamani ei ole yksittäinen tositarina, mutta sen tapahtumat ovat totuutta vastaavia. Ylen A-studiossa sanottiin taannoin, että vankilaan päätyminen on oma valinta.

Millaisia valintoja sinä tekisit kertomuksen pojan pelihousuissa?

Kolumnin kirjoittaja on vankilapastori.