Tönimistä, nimittelyä, eristämistä. Uhkailua, varastamista, ikävää viestittelyä. Suoranaista väkivaltaa.
Koulukiusaaminen ilmenee moni tavoin – ja jatkuu Suomessa paljosta puheesta huolimatta. Julkisuuteen nousee väkivallantekoja ja jopa kertomuksia, kuinka kiusaaminen loppui vasta kiusatun siirryttyä sairaalakouluun.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn perusteella 8,6 prosenttia peruskoulun 4.–5.-luokkalaisista ja 7,9 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista kertoo kokevansa jonkinlaista koulukiusaamista joka viikko.
Kahden vuoden välein tehtävä kysely osoittaa kiusaamisen hienoista kasvua viime vuosina.
Eroja ei juurikaan ole kunnan koossa. Esimerkiksi Pohjois-Savossa kiusaamista kokee yhtä moni Kuopiossa kuin muutaman tuhannen asukkaan lähikunnissa.
"Samat ilmiöt esiintyvät kaikkialla hyvässä ja pahassa. Maaseutu ei ole enää lintukoto", sanoo kuopiolaisen noin tuhannen oppilaan Pyörön yhtenäiskoulun vs. rehtori Anne Peltola-Juvonen.
THL:n kysely ei erottele koulujen kokoa. Kiusaamisen havaitseminen voi kuitenkin olla pienessä koulussa helpompaa, kun vaikkapa välituntivalvonnan alue on pieni.
"Pienen kunnan tuloksia vääristää, jos yksikin luokallinen jättää jonakin vuonna vastaamatta tai jos kiusattuja on parikin lisää tai vähemmän, koska vastaajamäärä on pieni", huomauttaa THL:n kehittämispäällikkö Jenni Helenius.
”Pienen kunnan tuloksia vääristää, jos yksikin luokallinen jättää jonakin vuonna vastaamatta tai jos kiusattuja on parikin lisää tai vähemmän.” Jenni Helenius
Kuopion Petonen on listattu Suomen väkivaltaisimpien lähiöiden joukkoon, mutta syksyisenä aamupäivänä seutu ja koulu näyttävät aivan tavallisilta. Kiusaamista esiintyy, mutta ei tavallista enempää.
”Väittäisin, ettei sellaista koulua tai ihmisten yhteisöä olekaan, missä ei olisi kiusaamista. Kaikkea on, mitä ihminen keksii”, toteaa vs. apulaisrehtori Antti Mikkonen.
”Yhtenäiskoulussa näkyy, että pienemmillä kiusaaminen on enemmän tönimistä ja leikeissä suuttumista, jos leikin säännöt eivät ole olleet kaikille selvät. Isommilla mukaan tulevat vapaa-ajan tapahtumat ja sosiaalinen media”, Peltola-Juvonen sanoo.
Jos pienempien kärhämät saadaankin selvitettyä koulussa, isommilla vyyhdit ovat vaikeampia.
”Some on usein mukana kiusaamisessa, eikä vapaa-ajan juttuja voi selvittää vain koulussa viran puolesta. Olemme yhteydessä ankkuri-tiimiin eli poliisiin ja sosiaalitoimeen, joka on toivonutkin lastensuojeluilmoitusten tekemistä matalalla kynnyksellä, sillä usein nuorella on muitakin ongelmia”, Mikkonen sanoo.
Niitä tehdäänkin viikottain, samoin kiusaamisten selvittelyjä. Tarvittaessa tehdään myös rikosilmoituksia.
”Nuoret kokevat, että asiaan puututaan, mutta pelko selvittelystä ja seurauksista on edelleen suurin este.” Antti Mikkonen
”Tärkeää olisi luoda ilmapiiri, että kiusaamisista uskallettaisiin ilmoittaa heti. Niistä kerrotaankin ja nuoret kokevat, että asiaan puututaan, mutta pelko selvittelystä ja seurauksista on edelleen suurin este. Sitä luottamusta me koetamme rakentaa.”
Aina ei ole helppoa tietää, kuka puhuu totta.
”Emme ole tuomareita, mutta etsimme sopua, johon molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.”
”Koulun on tärkeää saada kaikki tieto mahdollisimman pian, ettei asia pääse paisumaan. Ja kun tapaus on käsitelty, tärkeää on seuranta eli saadaanko kiusaaminen loppumaan”, Peltola-Juvonen sanoo.
Kuopion koulujen sisällä riitoja ratkotaan sopu-työryhmässä, jossa mukana on henkilökunnan ja asianosaisten oppilaiden lisäksi tarvittaessa huoltajat.
Suomessa koulun on mahdollista lähettää kiusaaja koulusta pois tapahtumapäiväksi ja sitä seuraavaksi päiväksi. Pidempi erottaminen vaatii lautakunnan päätöksen, ja on siksi harvinaista.
Opettajien ammattijärjestö pitää tuoreessa Suomen Kuvalehdessä (22.9.) poistamisaikaa liian lyhyenä ja huonona myös sitä, että avun vastaanottaminen on vapaaehtoista.
Samassa lehdessä julkisoikeuden professori Niina Mäntylä siirtäisi kiusaajan herkemmin toiseen opetusryhmään, käyttäisi erottamista useammin ja toivoo lakiin mahdollisuutta siirtää kiusaaja toiseen oppilaitokseen.
”Tärkeintä on nopea puuttuminen ja tilanteiden selvittely. Koulusta poistaminen on hätäkeino eikä ratkaisu”, Peltola-Juvonen sanoo.
Hän ei ole erottanut ketään, mutta poistamisia on kuukausittain eri syistä.
Luokan vaihtoja tehdään perustellusti, jos nuori toivoo niin esimerkiksi kaveripiirinsä tai nuoren perhe kiusaamisen vuoksi.
”Myös kiusaajan siirtäminen on mahdollista, eikä siitä neuvotella”, Mikkonen lisää.
Peltola-Juvonen pitääkin nykykeinoja riittävinä ja huomauttaa, että erottamisessa pitää turvata kiusaajan koulunkäynti.
”Tukea kuten psykologeja saisi olla kouluilla enemmän.”
