Vaikenemisen pitkä historia – "Taakkasiirtymää sukupolvelta toiselle ei voi täysin pysäyttää"
Sirpa Kähkösen isoisä joutui pakkotyölaitokseen, eikä puhunut siitä koskaan. Kähkösen uusin romaani Tankkien kesä toteaa, että on asioita, jotka kannattaa jättää taakseen.
Sirpa Kähkönen oli nyt neljännen kerran Finlandia-ehdokkaana. Romaani on Kuopio-sarjaan kuuluva Tankkien kesä. Kuva: Kari Salonen ja OtavaFinlandia-ehdokkaaksi päässyt Tankkien kesä jatkaa jo seitsemäntenä teoksena Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa. Arkkitehti Juho Tiihonen palaa maailmalta kotikaupunkiinsa vuonna 1968. Muistojen lisäksi pian vyöryvät myös tankit, tällä kertaa Tshekkoslovakiaan.
Kirjassa kertojat vuorottelevat, valaisevat mietteillään vaikenemisen pitkää historiaa.
"Ihan varmasti on asioita jotka kannattaa jättää taakseen. Ajatella vain, että näin se elämä meni, eikä sille mitään mahda", toteaa Tankkien kesän Juho Tiihonen.
Kähkönen itse sanoo nuorempana ajatelleensa, että kaikista asioista pitää pystyä puhumaan.
"Nyt luulen, että vaikeneminen on joskus tarpeellista. Aina ei voi puhua. Ihmisellä on lupa myös vaieta."
Kähkösen mielestä joitakin asioita eivät toisiaan lähellä olevat sukupolvet pysty käsittelemään, ja silloin asiat hyppäävät luontaisesti sukupolven yli.
Vuonna 1964 syntynyt Kähkönen varttui köyhän työläisperheen tyttärenä Kuopiossa. Hänen isoisänsä Lauri Tuomainen oli 1930-luvulla joutunut yli seitsemäksi vuodeksi Tammisaaren pakkotyölaitokseen.
"Hän ei koskaan kertonut siitä, mitä hänelle oli tapahtunut, vaikka se oli aina läsnä", kirjoittaa Kähkönen isoisänsä kohtalosta kertovassa kirjassaan Vihan ja rakkauden liekit, joka ilmestyi vuonna 2010.
Kähkönen on purkanut oman sukunsa kokemuksia itsestään juuri kirjoittamalla. Hänen mielestään tietoisesti ei voi kukaan "taakkasiirtymää" täydellisesti pysäyttää, aina jotakin kulkeutuu seuraaville sukupolville.
Tärkeintä hänestä on se, miten kukin itsestään puhuu. Suomalaisia leimaa liiaksi "sukuvika se on kun suksi ei luista" -mentaliteetti, mikä kahlitsee seuraavia sukupolvia.
"Itse olen perinyt ’koskaan ei saa antaa periksi’ -ajattelun. Siitä on ollut hirveästi hyötyä mutta myös haittaa. Joskus yrittää silloinkin, kun ei enää kannattaisi."
Lisää Sirpa Kähkösen ajatuksia:
"Kurjaliston muodostuminen suurkaupunkeihin on Suomessakin iso riski"
- Osaston luetuimmat
