Rapukekkerit palasivat koronatauolta

Rapukekkerit olivat kuin hyvä muisto menneestä. Sen verran monet kekkerit on korona-pandemian kuluessa peruttu.

Tai sitten se vain tuntuu siltä. Rapuja syön muutaman kerran kaudessa.

Elokuu, tummenevat illat, hyvää seuraa – ja rai-rai!

Ravut noukin tavallisesti kaupan pakastealtaasta. Kotimaan järvistä pyydetyt ovat toki maukkaita, mutta syötävään rapulihaan nähden suhteellisen arvokasta herkkua.

Rapumertoja olen kokenut lähijärvessä viimeksi lapsena.

Ravut ovat kertoman mukaan joskus olleet edullista lisäravintoa pyytäjälleen. Tänään ravut ovat arvokas ja harvinainen herkku ruokapöydässä.

Samaisessa järvessä rapumertoja kokenut purki muutama viikko sitten pettymystään paikkakunnan Facebook-ryhmässä: rapurosvo oli vienyt hänen sumpustaan 120 rapua.

Voin kuvitella pettymyksen ja vääryyden tunteen. Varastetut ravut eivät voi maistua hyvältä.

Tilli suussa , kruunu päässä Sinut pöytään kannetaan. Paahtoleivän päälle sulle snapsikylpy annetaan.

Rapulauluja on monisteina säästynyt useammista kekkereistä. Hämmästyttää, miten jotkut muistavat ulkoa useiden laulujen sanat.

Ainoa juhlatilaisuus, jossa perhepiirissäkin tulee laulettua.

Paahtoleipää, tilliä, majoneesia, ravun kuorintaa – ja sitten sama uudelleen.

Rapujen kanssa sopivaa kuivaa valkoviiniä, ja snapsi.

Välivesikin on tarpeen.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.