Millaista elämä olisi ilman sähköä? Yksi pieni muutos olisi suurin ja jää helposti huomaamatta

Istuimme lasten kanssa päivällispöydässä lopettelemassa ruokailua, kun suvun WhatsApp -ryhmään kilahtaa viesti mökillä lomailijoilta: ”Mikäs mökin virallinen osoite on? Sähköt menivät poikki.”

Ei kestä hetkeäkään, kun kysyjä saa vastauksen. Kohta ryhmään kilahtaa uusi viesti: ”Sähköt palautuivat. On tämä Suomi hyvä maa.”

Perheen pienimmäinen alkaa saman tien pohtia ääneen, miten mökillä pärjättäisiin pidempään ilman sähköä. Muut pojat innostuvat myös keksimään selviytymiskeinoja. Talvella ruoat voisi säilyttää terassilla. Kesällä ne voisi laittaa maahan kaivettavaan kuoppaan tai upottaa vesitiivissä astiassa järveen.

Ruokaa voisi laittaa kaasulla toimivalla pitsauunilla tai grillillä, ja talon saisi pysymään lämpimänä polttamalla puita takassa. Aikuiset voisivat nukkua tuvassa ja lapset vintillä, koska nämä tilat saisi pysymään parhaiten lämpimänä.

Hetken päästä yksi pojista hoksaa, että kännykkää voisi käyttää vain sen aikaa, kun siinä riittäisi virtaa. Kesän telttaretkelle hankittuja varavirtalähteitä ei tule otettua mökille mukaan. Pelaaminen kannattaisi siten lopettaa ja säästää kännykän virtaa tärkeämpään.

Kerron lapsille, että isäni lapsuudessa mummolaani ei tullut sähköä. Perille asti ei ollut kärryillä ajettavaa tietäkään. Viimeiset kilometrit piti kävellä polkua pitkin. Sähkö tuli kylän viimeiseen taloon vasta 1960-luvulla.

Mummolan arjessa sähköä kului vähän. 1970-luvun energiakriisin aikana sitä jouduttiin säästämään entisestään. Se oli melko helppoa. Sähköllä toimivia laitteita oli vain muutama. Ruoka tehtiin puu- tai kaasuliedellä, ja leivinuuni lämpeni lähes päivittäin. Makuuhuoneet sai lämpimäksi kakluuneilla.

Nykyään olemme lapsuuteni mummolaan nähden huomattavasti riippuvaisempia sähköstä. Sähkön hinta ja keinot säästää sähköä nousivat alkuvuodesta uudelleen tavanomaisempien puheenaiheiden listalle jokaisella meistä. Nekin, ketkä eivät tienneet aiemmin ostamansa sähkön kilowattituntihintaa, oppivat sen ulkoa.

Kysyn pojiltamme, arvaavatko he, mikä oli isoin muutos elämässä sähköjen tullessa mummolaan. Vinkkaan, että tämä jäi heiltä huomaamatta pohdittaessa mökillä pärjäämistä sähköittä. Mummolaan saatiin sisälle tupaan sähkövalot. Sitä ennen valo oli saatu kynttilöistä ja öljylampuista.

Tulen kanssa piti olla varovainen, kun tuvassa pyöri pieniä lapsia. Sähkövalo helpotti monella tapaa mummon ja papan elämää. Niin se helpottaa meidänkin arkeamme. Ilman hyvää valaistusta moni homma jäisi tekemättä erityisesti talvella lyhyiden päivien aikaan.