Näin paljon puulämmittäjät tasapainottavat horjuvaa sähkötilannetta

Kotitalouksia on tänä syksynä opastettu tasaamaan sähkön kulutushuippuja muun muassa lykkäämällä saunomista, sammuttelemalla valoja, laskemalla huonelämpötilaa asteella ja siirtymällä kinkkujen yhteispaistoon.

Toimilla on merkitystä sähkönkulutuksen vähentämisen ja erityisesti säästötietoisuuden leviämisen kannalta. Mutta pientä ne ovat sen rinnalla, minkä säästöpotentiaalin sähkönkulutuksen huippujen leikaamiseen Suomen rakennuskannan noin miljoona tulisijaa tarjoavat.

Normaalivuonna Suomeen takoissa, uuneissa ja kaminoissa poltetaan kuudesta seitsemään miljoonaa kuutiometriä pienpuuta.

”Määrä on huomattava ja näin tuotettu energia vastaa ydinvoimayksikön vuosituotantoa”, puun toimialapäällikkö Hannes Tuohiniitty Bioenergia ry:stä sanoo.

Tänä vuonna tuo määrä hyvin todennäköisesti ylittyy Tuohiniityn arvion mukaan viidenneksellä.

Kotien tulisijojen hyvin ajoitettu lämmittäminen tarjoaa merkittävän mahdollisuuden leikata pakkaspäivien sähkökulutuksen vuorokautisia huippulukemia. Vaikutukset voivat olla suuremmat kuin paljon esillä ollut sähkösaunojen lämmityksestä pidättäytyminen.

”Takalla voidaan tuottaa vuodessa noin 3 000 kilowattituntia lämpöä. Jos sähkö maksaa 20 senttiä kilowatti, säästö on 600 euroa”, Tuohiniitty laskee.

Jos tyypillistä kuuden kilowatin sähkökiuasta lämmittää vuoden ajan kaksi kertaa viikossa tunnin, sähköä kuluu 624 kilowattituntia eli 125 eron edestä. Ahkera takan lämmittäjä vähentää samaan aikaan sähkönkulutustaan viisi kertaa enemmän.

Karkeasti 40 kilowattituntia energiaa sisältyy isoon eli kymmeneen kiloon polttopuuta.  Kuva: Pekka Hannila

Entä mikä on kinkunpaistajan ja takanlämmittäjän mahdollisuus vaikuttaa sähkönkulutuksen piikkeihin?

Kuuden kilon kinkun paistaminen sähköuunissa kuluttaa karkeasti kolmesta viiteen kilowattituntia sähköä. Takkauunin teho on karkeasti 20 kilowattituntia.

Kinkun paistamiseen kuluva energia on talon pakkasajan lämmitystarpeeseen nähden pieni. Lisäksi lämpö tulee osaksi muuta lämmitystarvetta, ja termostaatit sen yleensä myös huomioivat.

Suoralla sähkölämmityksellä lämpenevän talon pattereiden teho mitoitetaan noin 60 watiksi neliömetriä kohti, jolloin 120 neliön talossa pattereiden yhteisteho on noin seitsemän kilowattia.

Tulipalopakkasilla pattereiden energiankulutus on lähellä niiden mitoitustehoa eli sähköä voi kulua pelkkään pattereiden kuumentamiseen lähes seitsemän kilowattia tunnissa.

Takan tai muiden tulisijojen lämmittämisellä pattereiden kuluttaman sähkön määrä leikkaantuu huomattavasti.

”Jos takan lämmittämisen ajoittaa oikeisiin hetkiin niin, että se luovuttaa lämpöä illan kulutushuipun aikaan kello 18 ja 19 maissa ja toisaalta aamupäivän huipun aikaan, Suomen puulämmittäjät voisivat parhaimmillaan vähentää hetkellistä tehontarvetta tuhansia megawatteja”, Tuohiniitty laskee.

Varaavassa tulisijassa poltetaan tyypillisesti puuta 0,5–1 kiloa jokaista tulisijan 100 kiloa kohden. 1 300 kilon takkauunissa syntyy silloin noin 50 kilowattituntia energiaa, josta sisälle saadaan karkeasti 80 prosenttia eli 40 kilowattituntia.

VTT:n vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan varaavalla tulisijalla voitiin kattaa nykyisten rakennusmääräysten valossa hataran omakotitalon lämmitystarpeesta yli puolet, mikä tarkoitti 14 400 kilowattituntia. Lämmityskertoja tuli vuodessa 197. Yksi lämmityskerta tuotti keskimäärin 70 kilowattituntia lämpöenergiaa vanhaan yksikerroksiseen omakotitaloon, joka tyypillisesti voisi olla suorassa sähkölämmityksessä.

Puulämmittämityksellä voidaan leikata sähkön käyttöä lämmitykseen, mutta hyvät puun polttotavat on syytä pitää mielessä etenkin tiheästi asutuilla alueilla.

”Roskia ei kannata polttaa ja puun tulee olla kuivaa, että se palaa puhtaasti”, Tuohiniitty muistuttaa.