Tarja Halla: Lehtitalon perintö. 190 sivua. Väyläkirjat. Kuva: Väyläkirjat
Lehdentekijäsuvun vaiettu salaisuus saa selityksen Tarja Hallan esikoisromaanissa
MT:n pitkäaikainen toimittaja kirjoitti kaunokirjallisen teoksen isovanhempiensa elämästä Kalajokilaakso-lehden painokoneen jyskeessä.
Tarja Halla työskenteli MT:ssä vuodet 1990–2016. Ennen eläkkeelle jäämistään hän tuotti Viikonvaihde-sivuja. Kuva: Jaana Kankaanpää, Väyläkirjat, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola1.3.202422:00
Maaseudun Tulevaisuudessa pitkän uran tehnyt toimittaja Tarja Halla tutustui kirjeiden avulla isoäitiinsä, jota hän ei koskaan ollut tavannut.
Tositapahtumien pohjalta syntyi esikoisromaani Lehtitalon perintö, joka avaa Kalajokilaakso-lehden perustajasuvun elämää.
Kirjoittaja, Matintytär, kuljettaa tarinaa yhdessä Kerttu-mumminsa kanssa.
Alkuun on vaikea päästä kärryille, keitä tekstissä vilisevät ihmiset oikeastaan ovat. Tarina tempaa kuitenkin mukaansa siinä vaiheessa, kun Kerttu aloittaa kirjeenvaihdon lapsestaan luopuneen Maijan kanssa.
Nykypäivään peilaten tuntuu käsittämättömältä, millaisia tabuja lapsettomuus ja lapsen saaminen yksin naimattomana naisena ovat 1930-luvulla olleet.
Matti-pojan taaperoikäisenä adoptoineet Kerttu ja Aarne eivät katso tarpeelliseksi kertoa pojalleen tämän taustasta, vaan epäilys herää huhupuheiden kautta.
Teoksessa näkyy kirjoittajan toimittajatausta: teksti on tiivistä ja toteavaa. Tilaa olisi ollut laveammallekin tunteiden kuvaukselle. Olisi ollut herkullista tietää, millaista Kertun ja Aarnen yhteiset vuodet töitä paiskivana nuorena avioparina olivat.
Sota-aika ei saa kirjassa suurta huomiota. Hyvä niin, sillä suvun elämässä riittää dramaattisia käänteitä ilman idän kauhujakin.
Kiinnostavaa ajankuvaa on kuitenkin lehtitalon arki sodan keskellä. Sähköstä on pulaa, minkä vuoksi painokonetta pyöritetään puimurin moottorilla.
Suvun elämässä riittää dramaattisia käänteitä ilman idän kauhujakin.
Loppua kohti kirjaa on vaikea päästää käsistä. Rakastavat vanhemmat saanut mutta kahdesti äitinsä menettänyt Matti perustaa oman perheen.
Jälkikasvua siunaantuu ja näennäisesti elämä on mallillaan. Puhumattomuuden kulttuuri jatkaa kuitenkin sukupolvelta toiselle.
Hauraat hetket Matin kuolinvuoteella nostavat pintaan hankalan isäsuhteen, johon varmasti moni lukija samastuu.
”En kysy mitään, en pysty kysymään, mitä pyydät anteeksi. Oikeastaan isä ei suoranaisesti pyydä anteeksi, hänen murheensa on siinä, ääneen sanottuna”, Matintytär toteaa.
Halla on syntynyt Kannuksessa ja viettänyt varhaiset vuotensa Ylivieskassa.
Kirjailijan halu kaivautua omiin juuriinsa poiki hienon tarinan sukupolvien ketjusta ajassa, jossa Suomi vanhenee vuosisadan verran.
- Osaston luetuimmat
