Kannatko sinäkin tiedostamatta sukusi traumoja? Psykoterapeutti Aino Juusolan kirja opetti minua tunnistamaan erään haitallisen toimintatavan

Minkälaista sukusi tarinaa kannat itsessäsi mukana? Miten tarina vaikuttaa sinuun tänä päivänä? Muun muassa näitä kysymyksiä käsittelee trauma- ja kriisiterapiaan erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Aino Juusola tuoreessa tietokirjassaan.

Opin itse tunnistamaan haitallisia uskomuksia ja lauseita, joita minulle on lapsena kerrottu. Esimerkiksi minulle on kerrottu, että olin koliikkivauva. Valvotin vanhempiani. Vaadin paljon vauvana. Kenties tämä tarina on ohjannut minua osittain siihen, että minulla on vahva itsepärjäämisen mentaliteetti enkä halua olla vaivaksi muille.

Tutkimusten mukaan sotien jälkeiset ylisukupolviset traumat loppuvat vasta neljännessä sukupolvessa. On osoitettu, että muun muassa turvattomuuden kokemus, psykologinen stressi ja ylivalppaus näkyvät vielä kolmannessa sukupolvessa esimerkiksi holokaustien uhrien jälkeläisillä.

Tämä tieto kaipaisi tarkempaa avaamista: miten näitä on tutkittu? Onko tulokset saatu esimerkiksi aivokuvantamisella vai kyselytutkimuksilla, kenties molemmilla? Mietin edellämainitun tutkimuksen kohdalla sitä, lisääkö tieto tuskaa. On jotenkin kipeä ajatus, että sotatraumat elävät niin pitkään.

Tietokirja kohtelee lukijaansa lempeästi, kuin pientä lasta kehdossa. Siinä on terapeuttinen, turvallinen ääni. Juusola ei jätä lukijaansa yksin pohdiskelemaan vaikeita teemoja, vaan palaa niiden äärelle uudestaan. Siksi ylisukupolvisista traumoihin perehtyminen on lopulta avartava ja opettavainen kokemus.

Teoksessa on mieleisiä tehtäviä. Sukupuun piirtäminen isolle paperille on levollista puuhaa. Ihmisten välisiä tunnesuhteita voi kuvata värein, sanoin tai symbolein. Myös kaksoset, keskenmeno, abortti, adoptio, avioliitto ja avioero sijoitetaan sukupuuhun. En ole koskaan ajatellut näin laajasti sukuni iloja ja murheita.

Teoksen hienoin oivallus on se, että suvun taakat ovat vain tarinoita. Minä voin kirjoittaa tarinani uudelleen. Tai ainakin voin korostaa kauniilla väreillä niitä selviytymisen sävyjä, joita sukuni vahvat naiset ovat minulle opettaneet. Niin kuin mummini sanoi: minä menen vaikka tulen läpi. Niin minäkin aion selvitä vaikeuksista. Mutta en enää yksin vaan yhdessä läheisteni kanssa.