

Antti Laitinen, 41, ja Alena Matveeva, 35, löysivät toisensa Maaseudun Tulevaisuuden treffipalstalta.
Matveevan ystävä oli tavannut miehen Ystävää etsimässä -palvelun kautta ja suositteli Alenaa kokeilemaan onneaan.
Matveeva laittoi seuranhakuilmoituksen MT:hen keväällä 2016, mutta hevoshulluus karkotti alkuun potentiaaliset kumppaniehdokkaat.
Syksyllä hänelle tuli viesti Maaseudun Tulevaisuuden kautta. Miehen puhelinnumero vaikutti jotenkin tutulta.
”Antin puhelinnumero oli tallessa, koska olin käynyt samana kesänä lomitustöissä hänen kanalassaan”, Alena Matveeva kertoo.
Laitinen pyöritti jo silloin maatilaa Juvalla. Hän innostui Alenan ilmoituksesta, koska nainen asui lähistöllä ja oli tottunut maalaiselämään.
Venäjällä lapsuutensa viettänyt Matveeva oli työskennellyt Suomessa vuosia maatalouslomittajana.
Marraskuussa 2016 Alena ja Antti muuttivat jo yhteen. Vuonna 2018 parivaljakko muodosti maatilasta Farmila-osakeyhtiön.
”Alkoi äkkiä tuntua siltä, että tässä voi olla mahdollisuuksia pidempäänkin yhteiseloon. Jutustelu sujui niin hyvin ja luonnollisesti”, Laitinen sanoo.
”Se loi varmuutta ja rohkeutta, kun kyseessä ei ollut aivan tuntematon ihminen. Kuulin myös toisesta kanalasta hyvää palautetta Antista”, Matveeva jatkaa.

”Antin puhelinnumero oli tallessa, koska olin käynyt samana kesänä lomitustöissä hänen kanalassaan.” Alena Matveeva
MT:n seuranhakuilmoituksessa Alena etsi miestä, jolla on moottoripyörä ja tatuointeja. Antilla on kyllä prätkä, mutta tatuointeja ei ole vieläkään.
”Moottoripyöräily on ikävästi jäänyt vähiin, koska tämä työ on niin sitovaa. Lappiin olemme tehneet pari reissua, ja lähijärvellä käymme välillä kalastamassa”, Laitinen kertoo.
Pariskunta nauttii eniten tavallisesta arjesta. Alena kehuu Anttia mainioksi kotikokiksi.
”Parasta laatuaikaa on se, kun Antti tulee korjaamaan hevosten särkemiä paikkoja”, Matveeva naurahtaa.
”Minä rakennan ja hevoset särkevät. Minä korjaan ja hevoset särkevät”, Laitinen hymyilee.
Antin vanhemmat Vesa ja Rauni Laitinen asuvat tilalla, ja pari asustaa remontoidussa omakotitalossa reilun kahden kilometrin päässä. Vanhemmista on suuri apu tilanpidossa.
”Isä tekee paljon korjaustöitä, koska hän on koulutukseltaan autonasentaja. Äiti laittaa ruoat, sillä työntekijämme syö myös tilalla”, Laitinen kertoo.
”Antin äiti hoitaa pihan ja kasvattaa kukkia. Vieraat ihastelevat aina maatilan siistiä ja edustavaa pihapiiriä”, Matveeva kehuu.

Karkeamaan kylässä sijaitsevalla tilalla tuotetaan vapaan kanan munia. 2021 virikehäkkikanalan laitteistot saivat lähteä, ja nyt kerroslattiakanalassa on kaikkiaan 32 000 munivaa kanaa, Laitinen kertoo.
Lisäksi Farmila Oy omistaa toisen kanatilan kanssa puoliksi nuorikkokasvattamon. Tilalla on myös luomuna ylämaankarjaa noin 180 eläintä. Laitisen mukaan optimaalinen lihakarjan määrä olisi 120. luokassa.
”Nyt on mennyt huonosti eläimiä eteenpäin, koska teurastamoissa on ruuhkaa. Jonot johtuvat siitä, että aika moni tila on lopettanut toimintansa”, isäntä kertoo.
Tilan pellot ovat luomuviljelyssä. Puolet peltopinta-alasta on nurmella, ja lisäksi Antti ja Alena viljelevät Juvalla rypsiä, hernettä, ohraa, syysrypsiä ja syysvehnää.
Matveeva pyörittää tilalla pienimuotoista naudanlihan ja kanamunien suoramyyntiä.
”Tilan sijainti on suoramyynnin kannalta ongelma, koska Juvalle on matkaa 30 kilometriä, Mikkeliin ja Pieksämäelle molempiin 50 kilometriä ja Savonlinnaan 90 kilometriä”, Laitinen kertoo.
Antin isovanhemmat muuttivat Kurikkaselän tilalle vuonna 1937. Laitisen vanhemmille tila siirtyi 1979.
Lypsylehmistä luovuttiin 2000-luvun alussa ja tilalla siirryttiin kalkkunoihin, kun Juvalle rakennettiin kalkkunateurastamo. Kalkkunantuotanto loppui paikkakunnalla 2007, ja kalkkunahalli muutettiin munintakanalaksi 2009.
Antti Laitinen on nyt 41-vuotias, ja tuli Kurikkaselän isäntä hänestä tuli 2014. Miehelle valkeni armeija-aikana, että hän haluaa jatkaa kotitilaa.

Pariskunnalla on Juvalla majoitustoimintaa, sillä he hankkivat 2019 läheiseltä Vuorenmaan kylältä kolmen huoneiston rivitalon ja paritalon.
Rivitaloissa on majoittunut esimerkiksi urakoitsijoita, kalliomurskemiehiä, ukrainalaisia metsämarjanpoimijoita ja hevosharrastajia. Alena järjestää maatilalla koulutuspäiviä.
”Ihmiset ovat alkaneet käydä viikonloppuisin Juvalla. He majoittuvat rivitalossa ja hevonen yöpyy meidän tallilla. Pidän tilalla esimerkiksi hevosten maastakäsittely- ja liberty-koulutuksia sekä ratsastustunteja.”
Matveeva tunnetaan osaavana hevosten kouluttajana ja taitoratsastajana. Hän on esiintynyt hevosineen muun muassa Tampereen hevosmessuilla ja Helsinki International Horse Show’ssa.
Nainen valmistui 2010 Ypäjältä hevostenhoitajaksi sekä harraste- ja ratsastusmatkailuohjaajaksi.
Käytännön kokemusta erilaisista hevosista hän on hankkinut esimerkiksi työharjoittelusta Espanjasta, ja Tanskassa Matveeva työskenteli noin 900 hevosen jalostustallissa.
”Olen hevoshullu. Hevoset eivät ole minulle harrastus, vaan elämäntapa”, hän kiteyttää.
Pariskunta järjestää Juvalla erilaisia maatilapäiviä. Ihmiset pääsevät tutustumaan tilalla nautakarjaan, kananmunantuotantoon ja hevosiin. Farmilassa on myös kaneja ja vuohia lasten iloksi.


Alena Matveeva muutti Suomeen opiskelemaan 18-vuotiaana Tšeljabinskista. Länsi-Siperiassa sijaitseva yli miljoonan asukkaan teollisuuskaupunki tunnetaan traktoritehtaistaan ja KHL-liigan jääkiekkojoukkue Traktorista.
Matveeva ei ole ikinä pitänyt kaupunkielämästä, ja hän vietti kaikki lapsuuden kesät mummon luona Kazakstanissa.
”Mummolassa ei ollut sisävessaa ja kaikki kylän lehmät laidunsivat yhdessä. Kokoonnuimme aina iltaisin odottamaan, että paimentajat toivat lehmälaumat kotiin aroilta.”
Alena on viihtynyt hyvin Savon maaseudulla, koska Juvan luonto muistuttaa yllättävästi Tšeljabinskin aluetta.
”Maaseutu on siellä erilaista maanviljelyksen kannalta, mutta luonto ja metsät ovat samanlaisia kuin Savossa”, Antti Laitinen kertoo.
Antti ja Alena ovat vierailleen kertaalleen yhdessä Tšeljabinskissa. Pariskunta suunnittelee tulevaisuutta luottavaisin mielin. Näillä näkymin maatilan isot investoinnit on nyt tehty.
”Me tasapainotamme toisiamme hyvin. Antti on rauhallinen ja minä sytyn nopeasti”, Alena Matveeva tiivistää.