Vanhemmat tahtoivat lapsen asemaan, jonne eivät itse pääseet mutta samalla rakensivat perheeseen kuilun – Nobelilla palkittu teos pohtii luokkanousun ongelmia

Ranskalaiselle Annie Ernaux’lle (s. 1940) myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto oli onnenpotku kustantajalle ja ilo meille kirjallisuuden rakastajille. Suomennoksia on valmiina tutustuttavaksi, myös pääteoksena pidetty muistelmateos Vuodet (Gummerus, 2021).

Uusin, Isästä / Äidistä, sisältää alun perin erillisinä ilmestyneet pienoisteokset, joissa kirjailija setvii lähtökohtiaan. Keitä hänen vanhempansa olivat? Mikä oli se perintö, joka hänen piti laskea kynnykselle, kun hän astui porvarilliseen maailmaan, sivistykseen?

Vaatimatonta taustaansa hävenneille, kauppaa ja kahvilaa pitämään edenneille vanhemmille oli tärkeintä saada tytär sinne, minne itse eivät yltäneet. Siinä he onnistuivat, mutta samalla syntyi perheensisäinen kuilu.

Tuon kuilun yli akateeminen tytär katsoo lapsuuttaan ja edesmenneitä vanhempiaan. Ernaux poimii intiimien muotokuvien taustalle pieniä esimerkkejä ranskalaisesta yhteiskunnasta, ajankuvasta ja luokkajaosta.

Hän kirjoittaa, miten hämmentävää oli kohdata sivistyskotien ystävällinen puhetapa. Omat vanhemmat huusivat toisilleen, vaikka eivät riidelleet. Tytär alkoi huomautella kielivirheistä ja rahvaanomaisista pöytätavoista.

Kapoisista kirjoista ja tiiviistä ilmaisusta nauttivalle lukijalle on tarjolla toinenkin hieno teospari. Ilmiöksi nostettu, niin ikään luokkanousun tehnyt Édouard Louis (s. 1992) sanoo Annie Ernaux’n olleen esikuvansa, kun hän kirjoitti kasvuvuosistaan ja vanhemmistaan.

Myös nämä teokset, Naisen taistelut ja muodonmuutokset sekä Kuka tappoi isäni (Tammi, 2022) ovat Lotta Toivasen taidolla ranskasta suomentamat.

Louisin ilmaisu on avoimuudessaan koskettavaa, esikuvan tavoin häpeää puhdistavaa.