Kirja-arvio: Hengenvaara oli aito, kun akrobaatti Aimo Leikas esitteli taitojaan 1970-luvulla – kaikki loppui viimeiseen keikkaan
Akrobaatti Aimo Leikkaan ura oli jatkuvaa taistelua vähistä markoista. Silti hän ei tinkinyt taiteensa tasosta.
Are Nikkinen: Haukivuoren Houdini – Aimo Leikkaan elämä ja kuolema. Like. 250 sivua. Kuva: Kirjailijan Toni Härkönen / LikeAkrobaatti, silmänkääntäjä, hypnotisoija ja kahlekuningas Aimo Leikkaan voidaan sanoa esiintyneen henkensä kaupalla. Hänen ohjelmassa oli hirtto, giljotiini ja venäläinen ruletti.
Häntä kutsuttiin kotipaikan mukaan Haukivuoren Houdiniksi, eikä hän temppujen vaarallisuudessa tai taidokkuudessa paljoa jäänyt esikuvaa jälkeen. Leikas kiersi markkinoita ja pikkupaikkojen lavoja ja seurantaloja 1970-luvun alkupuolella.
Leikaksen tarina on paitsi kiinnostava henkilökuva, myös erikoista ajankuvaa. Tivolit ja iltamat vaihtuivat televisioon ja taistelu vähistä markoista kuolevalla alalla oli kova.
Niitä markkoja ei tahtonut Leikakselle riittää, vaikka hän teki töitä kuin riivattu. Aina vaativampia temppuja, enemmän keikkoja ja loputonta kurinalaista harjoittelua. Mutta se ei riittänyt. Temput oli vaikea siirtää televisioon.
Leikas oli ilmiselvästi taitava ja kunnianhimoinen sirkustaiteilija. Moni temppu vaati vuosien harjoittelun ja Leikaksen repertuaari oli laaja.
Leikkaalle oli tärkeää, että vaara oli aito. Kun giljotiini heilahti, siinä oli oikeasti kymmenen kiloinen terä teräksestä. Huumori oli sysimustaa. Leikkaan pää tarjoiltiin lautasella. Onneksi se puhkesi pian puhumaan.
Leikaksen viimeistä keikkaa Hartolan markkinoilla syyskuussa 1976 katsoi seitsemän ihmistä. Yhtenä ohjelmanumerona oli venäläinen ruletti.
Kannattaa lukea, miten siellä kävi.
Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.
- Osaston luetuimmat
