Kirja-arvio: Saara Turusen romaani Järjettömiä asioita kertoo eräästä etäsuhteesta – mutta kirjoittaako Turunen omasta elämästään?

Millaista on elää suhteessa, jossa toisen koti on Helsingissä ja toisen Barcelonassa? Jos yhteinen tulevaisuus kummassakaan maassa ei houkuta, saako hankkia yhteisen lapsen? Miten säilyttää itsenäisyys ja parisuhde, molemmat yhtä aikaa? Entä pitäisikö lentää paikalle lohduttamaan, kun toinen suree?

Saara Turusen romaani Järjettömiä asioita vie edellä mainittujen kysymysten äärelle. Suoria vastauksia se ei tarjoa, mutta pitkälle pureksittuja ajatuksia kylläkin.

Vaikka ei olisi itse koskaan elänyt etäsuhteessa, romaani on kiinnostava kurkistusikkuna toisenlaiseen arkeen, joka ei välttämättä edes ole niin toisenlaista.

Järjettömiä asioita on miellyttävä lukukokemus. Teksti rullaa eteenpäin luontevasti. Välillä aurinko paistaa ja välillä eteen kohoaa kielimuuri, joka kurottuu entistä korkeammalle, kun ei kehtaa myöntää, ettei ole alkujaankaan ymmärtänyt. Suomessa asuu sukulaisia, muun muassa isä, jolle moto tarkoittaa jotain ihan muuta kuin kevyttä skootteria, jolla puikkelehditaan muun liikenteen lomitse nopeasti suurkaupungin toiselle laidalle.

Tekisi mieli sanoa, että Turunen kirjoittaa omasta elämästään. Sama tunne oli edellisen romaanin Sivuhenkilön kanssa. Sivuhenkilön kertojaa ärsytti, kuinka kertojan aikaisemmin kirjoittaman romaanin tapahtumien todenperäisyyttä arvailtiin mediassa. Turusen aivan ensimmäinen, palkittu romaani kantoi nimeä Rakkaudenhirviö.

Viimeistään tämä kolmas osoittaa, että jos romaanit ovatkin autofiktiota, ne ovat syntyneet suodattamalla. Elämästä löytyy koko ajan lisää ammennettavaa.