Kuva: Mikhail Tereshchenko / Lehtikuva
USA:n ja Kiinan taistelussa Eurooppa on suuri häviäjä – onko torjuntavoitto vielä mahdollinen?
Poliittisesti EU-maiden pitää ja on myös helppo nojata länteen, mutta taloudelliset syyt pakottavat kumartamaan Kiinaa.TilaajalleMünchen
Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenilla on kova paine vetää tiukkaa linjaa suhteessa Kiinaan ja sen johtajaan Xi Jinpingiin. EU:n kannalta asetelma on hankala. Kuva: Timo FilpusEU-johtajien huippukokouksissa kuumin asia on usein se, joka ei näy loppuasiakirjoissa, mutta josta keskustellaan enemmän kuin mistään muusta.
Maaliskuun lopussa Brysselissä se oli Kiina.
Kiinan johtaja Xi Jinping teki huippukokousviikon alussa Moskovan vierailullaan selväksi sen, mitä jo ounasteltiin. Ja pelättiin.
”Kiina valitsi Venäjän. Sodan alussa oli vähän niin ja näin. Nyt ei enää ole”, Ulkopoliittisen instituutin tutkimusjohtaja Mikael Wigell korostaa.
Xi lateli Moskovassa jotakuinkin varauksettoman tukensa ”ystävälleen” Vladimir Putinille, Ukrainaan hyökänneen Venäjän presidentille, vaikka Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) oli vain muutamaa päivää aiemmin antanut Kremlin isännästä pidätysmääräyksen.
Käytännössä maailman toiseksi suurinta kansantaloutta johtava autokraatti näytti keskisormea Yhdysvalloille ja EU:lle. Xi demonstroi Kremlin pompööseissä kulisseissa kaikin käytettävissä olevin keinoin, että Kiinan ja Venäjän akseli on vastavoima USA:n hegemonialle. Vastavoima, joka ei allekirjoita Ukrainan ja sen tukijoiden tulkintaa sodan syistä ja jolla on oma näkemyksensä siitä, miten tuhoisa konflikti pitäisi ratkaista.
Perinteiset riitapukarit Iran ja Saudi-Arabia ilmoittivat suhteidensa normalisoimisesta, yhteisymmärryksen räätälöijänä toimi Kiina.
”Kiinan rauhansuunnitelma, joka Moskovassa oli keskustelujen pohjana, on ennen muuta viesti globaalille etelälle. Kiina haluaa brändätä itseään neutraalina ja rauhantahtoisena toimijana”, Wigell analysoi.
Yksi varoittava esimerkki Kiinan geopoliittisesta myyräntyöstä nähtiin Lähi-idässä maaliskuun alussa. Perinteiset riitapukarit Iran ja Saudi-Arabia ilmoittivat suhteidensa normalisoimisesta. Neuvottelujen välittäjänä ja yhteisymmärryksen räätälöijänä toimi Kiina.
Julkilausutun ja -kirjatun perusteella Xi ei Moskovassa luvannut aseita Putinille. Kiinan kommunistijohtaja teki myös selväksi, ettei Venäjän johtajan pidä missään olosuhteissa hypistellä ydinasenappia.
Kaikesta tästä huolimatta Kiinan ja Yhdysvaltain suhteet luisuivat Xin Moskovan vierailun myötä vaarallisen kuilun reunalle. Washingtonin näkökulmasta Kiina ylittää ratkaisevan punaisen viivan, jos se toimittaa aseita Venäjälle.
”Pakotespiraalin riski on erittäin suuri. Euroopan kannalta tämä olisi hankala paikka. Me olemme Kiinasta taloudellisesti paljon Yhdysvaltoja riippuvaisempia, mutta USA painostaisi meitä silti mukaan pakoterintamaan”, Wigell erittelee.
Brysseliläisen ajatushautomo Bruegelin Kiina-asiantuntija ja Natixis-investointipankin Aasian ja Tyynenmeren alueen pääekonomisti Alicia Garcia-Herrero pitää tilannetta ”erittäin huolestuttavana”.
”Kyllähän Kiinan toiminta, esimerkiksi Xin Moskovan vierailun ajoitus heti ICC:n pidätysmääräyksen jälkeen, on ollut pöyristyttävää. Minusta EU:n pitää noudattaa Yhdysvaltain tiukkaa linjaa suhteessa Kiinaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole”, Hongkongista puhelimitse tavoitettu Garcia-Herrero alleviivaa.
Wigell on samaa mieltä, mutta tietyin varauksin.
”Meidän on syytä mennä Yhdysvaltain kelkkaan, mutta jotta me voimme toimia tehokkaasti ja vaikuttaa USA:n päätöksiin, meidän pitää olla autonomisempia ja vahvempia.”
Poliittisesti Yhdysvaltain suuntaan nojaaminen on Euroopalle suhteellisen helppoa. Samaan aikaan taloudellisesti on kuitenkin väistämättä kumarrettava Kiinaa.
Taloudellisen Kiina-kytkennän purkamisesta on puhuttu paljon siitä lähtien, kun karu Venäjä-riippuvuus Ukrainan sodan sytyttyä paljastui. Nimenomaan Saksa sitoi massiivisen kansantaloutensa ja sitä kautta koko EU:n kohtalokkaalla tavalla venäläiseen energiaan.
Nyt Saksan vahva linkki Kiinaan jarruttaa EU:n strategisen autonomian vahvistamista.
Joka kolmas Hampurin satamassa käsiteltävistä konteista tulee Kiinasta. Joka toinen saksalainen teollisuusyritys on tavalla tai toisella riippuvainen Kiinan markkinoista. Euroopan suurimman autonvalmistajan VW-konsernin myynnistä 40 prosenttia menee Kiinaan.
Ja toisin kuin ehkä oletettiin, kovin paljon merkkejä siitä, että Saksan vientiteollisuus painaisi jarrua, ei ole näköpiirissä.
Saksan vahva linkki Kiinaan jarruttaa EU:n strategisen autonomian vahvistamista.
Teollisuutta lähellä olevan kölniläisen IW-taloustutkimuslaitoksen ekonomisti Jürgen Matthesin mukaan Saksan kauppa Kiinan kanssa kehittyi viime vuonna ”koko voimallaan väärään suuntaan”.
Saksan tuonti Kiinasta kasvoi kolmanneksella yli 190 miljardiin euroon. Puolijohteiden ja akkuteknologian valmistamiseen tarvittavista raaka-aineista yli 90 prosenttia tulee Kiinasta. Tuulivoiman rakentajat varoittavat, että ilman Kiinan komponentteja myllyjä ei valmistu.
Saksan vienti Kiinaan kasvoi viime vuonna vain kolme prosenttia, mutta investointeja tehdään ikään kuin geopoliittinen ja geotaloudellinen tilanne ei olisi mitenkään muuttunut.
Kemianteollisuuden jättiläinen BASF on ilmoittanut 10 miljardin investoinnista Etelä-Kiinaan. Pelkästään viime vuonna saksalaisten yritysten suorat investoinnit Kiinaan nousivat konsulttiyhtiö Rhodiumin mukaan 7,2 miljardiin euroon vuoden 2021 noin viidestä miljardista eurosta.
”Hajauttaminen olisi jotain ihan muuta”, IW:n Matthes huomautti esitellessään tutkimuslaitoksen Kiina-selvitystä maaliskuun alussa.
Hajauttaminen etenee nihkeästi jopa strategisesti kriittisissä teknologioissa. Saksan suurin puhelinoperaattori Deutsche Telekom pitää kiinni yhteistyöstään kiinalaisen Huawein kanssa kaikista varoituksista ja uhkauksista huolimatta.
Ja juuri hajauttamista EU:n pitäisi UPI:n Mikael Wigellin mukaan välttämättä tehdä. Liian tiukasta riippuvuussuhteesta sekä Kiinaan että myös Yhdysvaltoihin pitäisi päästä irti.
”EU on luotu vapaakauppamaailmaa varten. Nyt kun turvallisuuspolitiikka kytkeytyy niin vahvasti talouteen, EU:lta puuttuu instituutio, joka hoitaisi tätä asiaa”, Wigell erittelee.
”EU tarvitsee taloudellisen turvallisuuden instituution, joka puhuu yhdellä äänellä kaikkien puolesta. Jos tällaista ei ole, suuret jäsenmaat yrittävät hoitaa asioita kahdenvälisesti Kiinan kanssa. Silloin Eurooppa on heikoilla”, hän jatkaa.
Onko EU:lla sitten pelimerkkejä, joilla se voisi yrittää torjua Euroopan kannalta kohtalokasta Yhdysvaltain ja Kiinan välistä kauppasotaa? Ja onko olemassa keinoja, joilla EU ja sen jäsemaat voisivat saavuttaa edes jonkinlaisen torjuntavoiton, jos tai kun suurvaltojen välit kiristyvät?
Kokeneet eurooppalaiset diplomaatit ovat julkisuudessa korostaneet, että EU:n pitäisi lyödä ”positiivista” kiilaa Kiinan ja Venäjän väliseen akseliin. Kiinalle pitäisi tarjota jotain parempaa ja enemmän kuin mitä se saa yhteistyöstä vasallivaltioksi näivettyvän Venäjän kanssa.
”Poliittisesti Venäjästä on Kiinalle hyötyä, kun se vastustaa Yhdysvaltain hegemoniaa ja kasvattaa vaikutusvaltaansa globaalissa etelässä. Taloudellisesti taas Kiina pääsee erittäin halvalla käsiksi Venäjän luonnonvaroihin, ennen muuta kaasuun ja öljyyn”, Wigell luettelee
Euroopan on kuitenkin vaikea tarjota Kiinalle jotain sellaista myönteistä, jossa Yhdysvallat voisi olla mukana.
”Jäädytetyn Kiinan investointisopimuksen elvyttäminen voisi olla tällainen avaus Kiinan suuntaan, mutta riskinä on, että transatlanttinen yhteys katkeaa”, Wigell pohtii.
Kiinalle pitäisi tarjota jotain parempaa ja enemmän kuin mitä se saa yhteistyöstä vasallivaltioksi näivettyvän Venäjän kanssa.
Hänen mielestään EU:n on parempi tehdä selväksi, että akseli hylkiövaltio Venäjän kanssa on Kiinalle iso taloudellinen riski. Kiina on riippuvainen Ukrainaa tukevan lännen, ennen muuta Yhdysvaltain ja Euroopan, mutta myös Kanadan, Japanin, Etelä-Korean ja Australian tuonnista ja markkinoista.
IW-taloustutkimuslaitoksen mukaan Kiinan tarvitsemista puolijohteista kolmannes tulee lännestä. Jos Yhdysvaltain tukema Taiwan lasketaan mukaan, osuus nousee lähes 70 prosenttiin.
”EU:n pitäisi pyrkiä läheisempään kanssakäymiseen Intian kanssa. Sen talous kasvaa nopeasti ja se on nousemassa tärkeäksi globaaliksi toimijaksi”, Wigell korostaa.
Hänen mukaansa niin Intian kuin muidenkin vaihtoehtoisten kumppanien kanssa on solmittava vapaakauppasopimuksia, mutta niissä kauppapoliittisesta kunnianhimosta pitää tinkiä ja geotalouden painoarvoa pitää lisätä.
”Esimerkiksi Intian kanssa EU joutuu tekemään kompromisseja investointisuojasta ja työmarkkinalainsäädännöstä”, Wigell puntaroi.
EU:n yritykset haastaa Kiinaa globaalissa etelässä ovat edenneet viime aikoihin asti toivottoman hitaasti. 27:n maan konsensus on aina kovan työn takana.
Maaliskuun lopussa komissio ja jäsenmaat sopivat viimeinkin 300 miljardin euron Global Gateway -paketista, jolla rahoitetaan infrastruktuurirakentamista kehittyvissä maissa. Tavoitteena on tarjota ”rakentavampi” vaihtoehto vaikutusvaltaansa agressiivisesti laajentavalle Kiinalle.
Jos pakotespiraaliin kaikesta huolimatta ajaudutaan, EU:n pitäisi Wigellin mukaan pystyä koordinoimaan Kiina-sanktioita USA:n kanssa.
”USA:han on jo valittanut, että EU ei tässäkään puhu yhdellä äänellä. Jos koordinointi ei onnistu, eikä EU pysty vaikuttamaan, USA asettaa Kiinalle sanktioita yksipuolisesti. Silloin Eurooppa on heikoilla.”
EU yrittää kyllä osaltaan varautua uhkaavaan kauppasotaan. Maaliskuun lopussa parlamentti ja jäsenmaat sopivat laista, jonka turvin unioni voi reagoida nopeammin ja terävämmin yksittäisiin jäsenmaihin kohdistuviin ”kolmansien maiden” pakotteisiin. Lain säätämiseen päädyttiin, koska Kiina kohdisti pakotteita Taiwanin kanssa veljeilevään Liettuaan.
EU ja sen mahtimaat ovat pyrkineet vaikuttamaan siihen, että Yhdysvaltain ja Kiinan välinen keskusteluyhteys säilyy.
EU ja sen mahtimaat ovat pyrkineet vaikuttamaan siihen, että Yhdysvaltain ja Kiinan välinen keskusteluyhteys säilyy. Tiukka Kiina-linja on kuitenkin käytännössä ainoa asia, joka Yhdysvalloissa yhdistää demokraatteja ja republikaaneja. Juuri siksi avoimen kauppasodan ja tuhoisan pakotespiraalin riski on suuri.
”Viime vuoden lopulla näytti vähän paremmalta, jopa siltä, että Kiina pelkää USA:n sanktioita. Ulkoministeri Antony Blinkenin piti matkustaa Kiinaan neuvottelemaan, mutta sitten tuli tämä vakoilupallo ja suhteet heikkenivät uudellaan”, Wigell huomauttaa.
Brysselin maaliskuun huippukokouksen yhteydessä EU-diplomaatit pohtivat ainakin epävirallisesti, mitä tehdään, jos Kiina ylittää ratkaiseva punaisevan viivan ja toimittaa aseita Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle. Kaukana tästä viivasta ei olla.
Ukrainan sodan vuosipäivän tienoilla helmikuussa Venäjä, Kiina ja Etelä-Afrikka järjestivät yhteisen sotaharjoituksen Intian valtamerellä. Noin kuukausi sitten Omanin lahden laivastoharjoituksissa kolmantena lenkkinä oli Iran, joka toimittaa aseita Venäjälle.
- Osaston luetuimmat
