Ukrainan sodan osapuolia tönitään neuvottelupöytään − pistevoitto menee tuttuun väärään osoitteeseen

Sota ei ratkea pelkästään sotimalla. Ei varsinkaan väsytyssota, jollaiseksi Venäjän laiton hyökkäys Ukrainaan on yhä enemmän muuttumassa.

Kansainvälisistä analyyseistä ja taustakeskusteluista, joita MT on viime viikkoina kahlannut ja käynyt, voi vetää yhden yhteisen johtopäätöksen: varteenotettavien neuvottelujen käynnistymisestä ollaan edelleen toivottoman kaukana.

Kumpikaan sodan osapuolista ei vielä pitkään aikaan ole etenemässä kohti neuvottelujen kannalta ratkaisevaa voittoa. Useissa analyyseissä lähdetään jo siitä, että näitä ”ratkaisevia käänteitä” odotetaan rintaman molemmilla puolilla turhaan.

Venäjän tavoite, Ukrainan murskaaminen ja valloittaminen, jää todennäköisesti haaveeksi. Eivätkä ukrainalaiset pysty työntämään Venäjän hyökkäys- ja miehitysjoukkoja kokonaan pois omalta alueeltaan. Eivät varsinkaan Krimiltä ja Itä-Ukrainan Donbassista.

Ukraina ja sen tukijat, ennen muuta Yhdysvallat ja sen johtavat liittolaiset, sekä tunnistavat että tunnustavat nämä tosiasiat. Näin vakuutetaan MT:n käymissä taustakeskusteluissa, vaikka julkisuudessa toistellaan, että Ukrainan pitää voittaa ja että ukrainalaisia tuetaan niin pitkään kuin on tarpeen.

Venäjä ei presidentti Vladimir Putinin johdolla tietenkään julkisesti tunnusta, että taistelukentällä yksiselitteistä voittoa ei välttämättä saavuteta. Se Kremlissä kuitenkin ehkä tunnistetaan, että väsytyssota saattaa päättyä kitkerään kompromissiin.

Kaikesta edellä eritellystä huolimatta diplomaattinen koneisto jauhaa pinnan alla. Ei kovin tuloksellisesti, mutta jauhaa.

Wall Street Journalin (WSJ) tietojen mukaan Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Olaf Scholz yrittivät jo helmikuun alussa Pariisissa taivutella Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenzkyitä, jotta tämä tekisi neuvottelualoitteen Venäjän suuntaan.

WSJ tiesi kertoa, että Ukrainan johtajalle olisi luvattu johtavilta Nato-mailta vahvat turvatakuut, jos hän suostuu Putinin kanssa neuvotteluihin ja on valmis kompromisseihin. Berliinin liittokanslerinvirastosta ja Pariisin Élysée-palatsista ei suoraan ole kiistetty eikä vahvistettu näitä tietoja.

MT:n lähteet Berliinissä korostavat, että ”jonkinlaista ajatusten vaihtoa mahdollisista loppuratkaisuista” Pariisissa on varmasti käyty. Siihen on kuulemma kolme syytä.

Yhä selvemmältä näyttää, että viimeistään syksyllä Venäjän hyökkäystä torjuvilta ukrainalaisilta yksinkertaisesti loppuvat voimat. Myös Venäjä kärsii massiivisia menetyksiä, mutta selvästi suurempana se kestää paremmin väsytyssodan iskuja.

Myös lännen halu tukea Ukrainaa hiipuu vääjämättä. Yhdysvalloissa esivaalivankkurit lähtevät syksyllä liikkeelle. Euroopassa pelätään, että keskellä vaalikampanjaa presidentti Joe Bidenin on entistä vaikeampi mobilisoida kongressista lisää rahaa ja aseita Ukrainalle.

Brysselin ja Berliinin diplomaattipiireissä uskotaan yhä enemmän siihen, että Zelenskyi voisi myydä omilleen voittona ratkaisun, jossa se pystyy palauttamaan Venäjän hyökkäystä edeltäneen alueellisen asetelman. Eli Krim ja Donbass jäisivät muodossa tai toisessa Putinille.

Kukaan ei kuitenkaan pysty sanomaan, riittääkö tällainen ”torjuntavoitto” Kremlille.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö korosti MT:n haastattelussa viime viikolla (MT 22.2.), että Kiina pitää saada tulevan mahdollisen neuvotteluratkaisun takaajaksi.

Viime viikolla Kiinan johtaja Xi Jinpingin esikunta julkaisi oman 12-kohtaisen suunnitelmansa kriisin ratkaisemiseksi.

Kiina haluaa esiintyä puolueettomana sodan lopettamista tavoittelevana välittäjänä. Avainkysymyksissä Xi Jinping kallistuu kuitenkin kiistatta Vladimir Putinin puolelle.

Kiina korostaa alueellisen koskemattomuuden ja valtioiden suvereniteetin kunnioittamista. Se ei kuitenkaan näytä koskevan Ukrainaa. Kiina ei nimittäin edelleenkään tuomitse Venäjän hyökkäystä, joka loukkaa törkeästi Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja suvereenin valtion oikeuksia.

Samassa paperissa alleviivataan kaikkien legitiimejä turvallisuusintressejä. Käytännössä Kiina tarkoittaa sillä, että Nato ja USA eivät kunnioita Venäjän turvallisuusintressejä ja että ne aiheuttivat sodan provokaatioillaan.

Brysselin Kiina-asiantuntijoiden mukaan Xi ajaa aloitteellaan ennen muuta Kiinan omaa etua. Itäinen talousmahti haluaa esiintyä rauhan puolustajana ja kasvattaa globaalia vaikutusvaltaansa Euroopan ulkopuolella.

Karuinta näissä rauhanpyristelyissä on se, että ne näyttävät päättyvän Vladimir Putinin pistevoittoon.

Macronin ja Scholzin poukkoilun Kremlin autokraatti kuittaa todennäköisesti merkiksi Ukrainan ja sen tukijoiden heikkoudesta ja horjumisesta.

”Kiinalaisille ystäville” Moskovasta taas on viestitetty, että hyvän ehdotuksen toteuttamiselle ei ole edellytyksiä ja syy on tietysti vastapuolen. Kiinan ”sopivasti” sekä puolueeton että puolueellinen ehdotus on Putinille joka tapauksessa mieluisampi.

Toisaalta on selvää, ettei Kremlin isäntä yksinkertaisesti voi osoittaa väsytyssodassa väsymisen merkkejä omilleen, koska hän rinnastaa hyökkäyksensä Venäjän suuriin isänmaallisiin sotiin Napoleonia ja Hitleriä vastaan.