Kati ei ota paineita pihanhoidosta. Kuva: Carolina Husu
Kati voi vaikka kävellä kotoa kesäparatiisiin – ”Kun näin järvenselän, tuntuu kuin olisin tullut kotiin"
Kati Nikalille maatalous oli kutsumusammatti. Kun sukupolvenvaihdoksen aika tuli, hän siirtyi nuoruutensa maisemiin.Tilaajalle
Kati Nikalin 55 kilometrin mökkimatka on vaihtunut muutamaan kilometriin. Kuva: Carolina HusuPilvipoutapäivän aurinko heijastuu järven pinnasta, tuuli luo rantaan pientä aallokkoa ja ruokailevasta sinisorsasta näkyy vain pyrstö. Taivaanrannan pilvet ovat tummanpuhuvia, joten tänään taitaa vielä sataa.
Nyt ei katsella Avaraa luontoa, vaan Kyrösjärveä mökkilaiturin nokasta. Kati Nikali ei ole halunnut Pirkanmaan Ylöjärvellä sijaitsevalle mökilleen televisiota, vaikka nuori polvi on sellaisia toiveita esittänyt.
”Järvi on kiinnostavampaa katseltavaa kuin tv-ruutu.”
Nikalilla on ihanteellinen vain neljän kilometrin mökkimatka, sillä hän myös asuu Ylöjärvellä.
Vielä viime vuonna Nikalilla oli matkaa mökille 55 kilometriä suuntaansa, sillä hän osti mökin asuessaan maakunnan toiselta laidalla, Sastamalaan nykyisin kuuluvassa Vammalassa.
Viime vuonna Sastamalassa tehtiin sukupolvenvaihdos, ja Nikalin siihen asti pyörittämä sikatila siirtyi hänen tyttärelleen. Tytär puolisoineen siirtyi sioista lampaisiin, ja nykyään entinen sikala on lampola.
”Maatilathan ovat ideaalitilanteessa vain ikään kuin lainassa kullakin sukupolvella ja siirtyvät sitten seuraavalle polvelle”, Kati Nikali kuvailee.
Nikali siirtyi asumaan nuoruudenkotiinsa Ylöjärvelle taloon, jonka toisessa päässä asuu hänen isänsä.
Kati Nikali
Syntynyt 1968 Tampereella. Varttui Tampereella ja Ylöjärvellä, asui pitkään Sastamalassa ja nyt taas Ylöjärvellä, jossa myös mökkeilee.
Työskentelee henkilökohtaisena avustajana.
Maatalousyrittäjänä Sastamalassa vuoteen 2022 asti, jolloin tila siirtyi tyttärelle.
Koulutukseltaan agrologi.
Perheeseen kuuluu kumppani, kolme aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi.
Harrastaa puutarhanhoitoa, sisustamista, lukemista ja ystävien tapaamista.
Vuonna 2016 Nikali ajatteli, että hän tarvitsisi paikan, jonne voisi välillä vetäytyä lataamaan akkuja maatilan kiireisen arjen keskellä. Kun sopiva mökki löytyi, se oli menoa.
”Kävi kuin elokuvissa. Kun näin järvenselän, tuntui kuin olin tullut kotiin”, Nikali kuvailee.
Mökki on perinteinen kesämökki eikä kelpaa talviasuttavaksi. Nikali on kuitenkin seitsemän vuoden aikana remontoinut kesäparatiisiaan melkoisesti. Nykyään mökki on kunnallisessa vesi- ja viemäriverkossa, ja siellä on sisävessa.
”Järvi on kiinnostavampaa katseltavaa kuin tv-ruutu.”
Intohimoiseksi puutarhuriksi tunnustautuvaa Nikalia ei mitenkään haittaa, että hänellä on kotipihansa lisäksi toinenkin piha hoidettavana. Mökkipihastaan hän on kuitenkin tehnyt kotipihaansa helppohoitoisemman.
Mökillä ei esimerkiksi ole nurmikkoa käytännössä lainkaan, vaan erilaisia karikkeita, ja kasvitkin ovat esimerkiksi havuja ja maanpeitekasveja, jotka saavat levitä omien mielihalujensa mukaan. Kotipihassa sen sijaan kasvaa muun muassa enemmän hoitoa vaativia perennoja.
Nikali kuvailee puutarhatöitä terapiaksi, ei työleiriksi. Keväisin hän möyrii puutarhoissaan mieluusti kaiken vapaa-aikansa, eikä rikkaruohojen kitkeminenkään ole hänelle vastenmielistä.
”Ammennan kasveista loputtomasti voimaa, kun seuraan niiden kasvua ja ihailen niiden kauneutta ja värejä.”
Nikali käy mökillä yleensä yksin tai kumppaninsa kanssa. Nikalin isä on innokas saunoja, ja hän saattaa mennä edeltä lämmittämään saunaa.
Satunnaisesti mökillä käyvät mielellään myös Nikalin lapset ja lapsenlapsi ja hänen kumppaninsa lapset.
Lyhyestä mökkimatkasta on se etu, että siellä voi pistäytyä vaikka iltasella saunassa.
Vaikka olisi arjen kiireistä kuinka väsynyt, mökkiympäristö antaa virtaa. Avainsanat ovat rauhoittuminen ja rentoutuminen.
”Usein kuulee sanottavan, että pitää tarttua hetkeen, mutta kuinka moni oikeasti pysähtyy miettimään sen tarkoitusta?” Nikali pohtii.
Hänelle itselleen hetkeen tarttuminen tarkoittaa hyvän olon löytämistä arjesta. Mukava on päästä matkoille, mutta tässä ja nyt on myös hyvä.
Mökillä voi piipahtaa vaikka iltasella saunassa.
Jotta onnen pystyy löytämään, pitää malttaa pysähtyä. Juuri tästä syystä Nikalin mökillä ei ole televisiota: tosi-tv-ohjelmien ja suosikkisarjojen uusintojen tuijottelun sijaan kannattaa mieluummin lepuuttaa sieluaan luonnon uskomattomassa kauneudessa.
Laituri keinuttaa, linnut laulavat, metsä tuoksuu ja silmät lepäävät jossain veden taivaan rajalla. Tuolloin ihminen on maadoitettuna juuri siihen paikkaan ja hetkeen.
”Siinä voi antaa ajatusten lipua tai olla ajattelematta mitään. Luonto asettaa asiat mittasuhteisiin”, Nikali pohtii.
Hän viihtyy maaseudulla juuri siksi, että siellä rauhaa, tilaa ja vaputta – yksinkertaisimmillaan sitä, että hän voi juoda aamukahvit ulkoilmassa.
”Nämä ovat niitä elämän pieniä asioita, jotka ovat onnellisuuden kannalta todella isoja.”
Mökki lämpenee kamiinalla nopeasti. Varaavutta ei tarvita, sillä loma-asunto on tehty vain kesäkäyttöön. Kuva: Carolina HusuMaaseutu veti Nikalia puoleensa jo lapsena, vaikka hän vietti lapsuutensa Tampereella.
Maatilalle hän pääsi asumaan ensi kerran teini-ikäisenä, kun hänen äitinsä meni uusiin naimisiin ylöjärveläisen maanviljelijän kanssa. Myös Kati muutti tuolloin Ylöjärvelle ja siinä samassa maalaistalossa hän nytkin asuu isäpuolensa – tai isänsä, kuten hän mieluummin sanoo – kanssa tällä hetkellä.
Teini-ikäisenä Nikali haaveili maatilan emännäksi ryhtymisestä. Toive kävi toteen, kun hän tapasi vammalalaisen maanviljelijän. Tästä tuli sittemmin hänen puolisonsa ja lastensa isä.
”Minulle maatalous oli kutsumusammatti. Sitä voi pitää erikoisena, sillä olen syntyjäni kaupunkilainen”, Nikali kuvailee.
Hänen miehensä kuoli 10 vuotta sitten tapaturmaisesti traktorionnettomuudessa.
Leskeksi jäätyään Nikali pyöritti tilaa yksin viime vuoteen ja sukupolvenvaihdokseen asti.
”Ne vuodet vetivät minut aika kuiviin”, hän kuvailee. Noihin tiukkoihin vuosiin liittyi myös mökin hankkiminen arjen vastapainoksi.
Mökki on täynnä pieniä kekseliäitä yksityiskohtia. Kuva: Carolina HusuKiireisten maatalousyrittäjävuosien jälkeen Nikali on järjestänyt elämänsä sellaiseksi, että hänellä on työtä ja tekemistä. Silti mikään ei kaadu päälle.
Hän työskentelee kolmena päivänä viikossa henkilökohtaisena avustajana, hoitaa yhtenä päivänä viikossa kaksivuotiasta tyttärenpoikaansa ja vierailee myös muistisairaan äitinsä luona hoivakodissa.
Aikaa jää myös rakkaille harrastuksille, kuten puutarhanhoidolle, sisustamiselle ja ystäville.
Nikali on mielissään, että hän pystyy elämään omien arvojensa mukaan siten, että hän pystyy olemaan läsnä läheistensä elämässä eikä työ vie hänen kaikkea aikaansa. Nyt hän nauttii siitä, että elämä on rauhallisempaa kuin vuosikymmeniin.
”Entistä suuremmalla syyllä osaan nykyään nauttia pienistäkin ilonaiheista.”
Järvi on kuin paivittäin muuttuva maisemataulu. Kuva: Carolina Husu
Laiturinnokka on Kati Nikalin lempipaikka kesämökillä. Siinä voi juoda aamukahvit, lukea kirjaa tai vain katsella järvelle: ”Palaan niihin hetkiin mielessäni talvella, kun on oikein synkkää ja pimeää.” Kuva: Carolina Husu
Mökki tahdotaan pitää vastakin perinteisenä kesämökkinä vailla liikoja mukavuuksia. Kuva: Carolina Husu- Osaston luetuimmat
