
Tamperelaisella Minnalla ei ole luottotietoja eikä suuria säästöjä, joten eläinlääkärille pääseminen on hankalaa. Klinikat eivät enää suostu kirjoittamaan laskuja, mutta ilman luottotietoja hoitoa ei voi kuitata osamaksullakaan.
Minnan ja hänen kissojensa nimet on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi. Minnan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Minna on vuosia kamppaillut päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa. Hän elää kuntoutustuella. Pikavippikierteen vuoksi hän on ulosotossa, minkä vuoksi rahaa jää käytettäväksi toimeentulotuen verran. Hän ei ole kyennyt tekemään töitä kuuteen vuoteen.
Vuoden alussa Minna joutui tilanteeseen, jota hän oli pelännyt jo pitkään.
Valkoisella Lilja-kissalla oli jo pitkään ollut munuaisten vajaatoiminta, jota ei voinut hoitaa. Tammikuussa kissa meni yhtäkkiä huonoon kuntoon ja oli aika sanoa lopulliset hyvästit.
Minna soitti eläinlääkärille, mutta hänellä ei ollut rahaa maksaa käyntiä heti eikä luottotiedoton voinut saada rahoitusta yksityiselle eläinlääkäriasemalle. Ilta-aikaan apua ei saanut mistään.
”Soitin kaikkialle, mutta minulle sanottiin, että tälle tilanteelle ei voi mitään. Se oli hirveää.”
Lopulta Minna soitti suureläinpäivystykseen, kun ei muuta keksinyt.
”Se on kaupungin järjestämä, ei yksityinen. Siellä vastasi ystävällinen eläinlääkäri, joka käski tulla aamulla, kun hän on taas töissä. Hän lupasi tehdä käynnistä laskun.”
Minna odotti läpi yön ja toivoi, että levollisesti lepäävä Lilja ei joutuisi kovien kipujen valtaan. Aamulla hän vei Liljan eläinlääkärille, joka teki kissalle eutanasian.
Lasku tuli myöhemmin puheeksi Minnan sosiaalityöntekijän kanssa. Koska käynti oli pakollinen, sosiaalityö maksoi sen.
”En muista, että ennen olisi painotettu sitä, että kissan pitää käydä kerran vuodessa hammaskivenpoistossa ja ottaa hampaista röntgenkuvat.” Minna
Lemmikinomistajan kukkaro kevenee Minnan mielestä nykyään nopeammin kuin ennen. Eläinlääkäripäivystykseen voi helposti mennä tuhat euroa.
Yllättävien hoitokulujen lisäksi kissoille suositellaan nykyään myös rutiininomaisia toimenpiteitä.
”En muista, että ennen olisi painotettu sitä, että kissan pitää käydä kerran vuodessa hammaskivenpoistossa ja ottaa hampaista röntgenkuvat.”
Kesällä Minna huomasi, että yksi Sisu-kissan ien veresti. Kissa oli käynyt hammaskivenpoistossa juuri edellisenä vuonna, mutta silloin ei otettu röntgenkuvia.
Lopulta Sisulta piti poistaa neljä hammasta. Lasku oli yli 700 euroa.
”Sain onneksi sitä varten eläinsuojelusta lainaksi rahaa. Maksoin sen takaisin jo parin kuukauden päästä.”
Minnalle on selvää, että rakas perheenjäsen hoidetaan, eläimen ei todellakaan voi antaa kärsiä kivuista.
Apua yllättäviin ja isoihin laskuihin pitäisi hänen mielestään silti olla saatavilla.
”Joillain paikkakunnilla eläinlääkärit ovat tarjonneet tarvitseville ilmaisia tarkastuksia, kyllähän se auttaa. Tai että lääkärikäynnin saisi laskulle ja maksettua vaikka parissa osassa, jos rahoitusluotto ei ole mahdollinen.”