Monille lapsille luodaan toivoa laittamalla ruoka tulille, vaikka pata onkin tyhjä – näin voit auttaa Afrikan nälkäkriisistä kärsiviä

”Lapsille koetetaan tuoda toivoa siten, että ruoka laitetaan tulille, vaikka pata onkin tyhjä. Lapset kuitenkin alkavat toiveikkaana odottaa ruuan valmistumista. He odottavat ja aikuiset hämmentävät tyhjää kattilaa sanoen, että ruuan valmistus kestää. Lapset toivovat ja odottavat, mutta lopulta tuntien kuluessa nukahtavat odottamiseen. Aamulla he heräävät vatsa kurnien.”

Näin kuvaili juuri tällä viikolla namibialainen kollegani tilannetta Namibiassa. Eikä maa ole suinkaan ainoa, vaan useat Afrikan maat kärsivät kuivuuden tuomasta nälkäkriisistä. Ilmastonmuutos on lisännyt äärimmäisiä sääilmiöitä ja esimerkiksi sateet ovat muuttuneet epäsäännöllisiksi. Afrikka maanosana tuottaa arvioiden mukaan vain muutaman prosentin maailman kasvihuonekaasupäästöistä, mutta kärsii ilmastonmuutoksen seurauksista moninkertaisesti. Afrikan lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsitään muuallakin.

Namibialaisten kollegojen tapaamisen jälkeen luin YK:n pääsihteerin lausuntoa siitä, miten maailmanlaajuiset vakavat kriisit, kuten ilmastonmuutos, ovat jo aiheuttaneet globaalin toimintahäiriön ja maailmamme on vaikeuksissa.

Ahdistus ja epätoivo iskee varmasti monelle. Mikä voi tuoda toivoa? Mitä voimme tehdä, jottei lasten toivo ruuasta osoittaudu tyhjäksi padaksi tulella?

Namibialaiset kertoivat heille tuovan toivoa se, että nämä maailmanlaajuiset huolet ovat yhteisiä. Yhdessä niihin myös löydetään ratkaisut. Emme ole yksin. He muistuttivat myös, että rakkaus tuo toivoa. Lähimmäisenrakkaus, jonka pitäisi ohjata kaikkea toimintaamme. Lähimmäisenrakkaus, joka sulkee sisäänsä niin fyysisesti lähempänä kuin kauempanakin olevat. Yhteinen vastuu toisistamme ja maapallostamme.

Puhe rakkaudesta voi jäädä pelkäksi puheeksi ilman konkreettisia tekoja. Esimerkiksi WWF:lla on hyvä listaus ilmastoystävällisten valintojen tekemiseksi omassa arjessa. Ilmastotoimia tulee vaatia myös päättäjiltä ja yrityksiltä.

Toivoa tuo myös yhteinen halu auttaa. Sinä, joka mietit, onko omilla teoillasi tai pieneltä tuntuvalla avullasi merkitystä, haluan vakuuttaa, että on! Meitä on monta, jotka autamme vähän. Silloin, jälleen namibialaisten sanoin, ”little can make a difference”.

Meissä yhdessä on voimaa, eihän unohdeta sitä kaikkien epätoivoa lisäävien uutisten keskellä! Vaikka pieneltä tuntuva teko tuntuisi vain pisaralta meressä, on yhdelläkin pisaralla merkitystä. ”Jos pisaraa ei olisi, se puuttuisi”, sanoi äiti Teresa.

Kirjoittaja on pitkään Nepalissa ja Senegalissa työskennellyt Suomen Lähetysseuran asiantuntija, joka uskoo siihen, että jaettu suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu.