Varpu Eroselle ja Tuukka Sandströmille yhdessä työskenteleminen on aina ollut luontevaa. Pariskunnan lastenkirjoihin valmistuu ensin teksti, sitten kuvitus. Kuva: Sanne Katainen
Taitelijapariskunta osti yli satavuotiaan maatilan ja remontoi sen lattiasta kattoon: ”Näemmä sitä oppii, kun on pakko"
Kirjailija Tuukka Sandström ja kuvataitelija Varpu Eronen löysivät unelmakotinsa vanhalta maatilalta. Lastenkirjoihinsa he ammentavat maalaiselämää, joka on monelle nykylapselle eksoottista.Tilaajalle
Tuukka Sandström ja Varpu Eronen remontoivat kotiaan vanhaa kunnioittaen, mutta ei liian ryppyotsaisesti. Kissat Puhveli ja Tärppä singahtavat keskeneräiseen tupaan heti kun suojamuoveja raotetaan. Kuva: Sanne KatainenNyt täytyy olla tarkkana. Navigaattori on ohjannut juuri sille tielle, jonka talvikunnossapito päättyy seuraavan mutkan jälkeen. Koska lumeen jumahtaminen ei houkuta, käännetään auton nokka kohti hieman pidempää, mutta sentään hoidettua reittiä.
Pian pienen kumpareen päällä kohoaakin yli satavuotias talo. Juuri nyt on kauniin aurinkoista, mutta ilta-aikaan pihaa valaisee vain pari pientä lamppua, jotta tähtitaivas näkyisi.
"Varokaa, ettette liukastu", huikkaa ulos astuva kirjailija Tuukka Sandström.
Tämä puolentoista hehtaarin entinen maatila Haminan Reitkallissa on Sandströmin ja hänen vaimonsa, kuvataiteilija Varpu Erosen unelmien koti.
Sisällä tulijoita tervehtii kaksi kissaa: Tärppä ja Puhveli. Ne ovat saaneet nimensä Nalle Puh -kirjoista.
Keittiö ja kaksi kamaria on remontoitu kauniisti vanhaa taloa kunnioittaen, mutta tupa on vielä muoviverholla eristettyä rakennustyömaata.
Pariskunta on tehnyt kaiken itse ja talkoolaisten avustamina sähkö- ja putkitöitä lukuun ottamatta. Laatoittamista opeteltiin YouTube-videoiden avulla ja toissakesän paahtavissa helteissä Sandström väänsi paikalleen neljä senttiä paksuja lattialankkuja.
"Ajattelin aina, etten ole käytännön ihminen vaan ennemmin teoreettinen tyyppi. Näemmä sitä oppii, kun on pakko", Sandström naurahtaa.
Perhe muutti maalle syksyllä 2015. Vuokratalosta he siirtyivät nykyiseen kotiinsa puolisentoista vuotta sitten.
Vaikka Sandström vietti lapsuutensa lähempänä Haminan keskustaa ja Eronen peräti Helsingissä, veti maaseutu heitä vahvasti puoleensa. Pariskunnan kahdella alakouluikäisellä lapsella on siis hieman erilainen kasvuympäristö kuin vanhemmillaan.
"Saa nähdä, haluavatko lapset aikuisina asua maalla vai saavatko tarpeeksi tästä päättyvän tien päässä elämisestä", Eronen pohtii.
Päärakennusta vastapäätä olevasta saunarakennuksesta löytyvät taiteilijoiden työhuoneet. Lyhyt työmatka helpottaa arkea. Kuva: Sanne KatainenOn aika siirtyä päärakennuksesta eli Ylätalosta parin harppauksen päähän saunarakennukseen eli Alataloon. Se on yksi syy, miksi perhe muutti juuri tänne.
Tarinan mukaan pienessä saunatönössä eli 1980-luvulla Sulo-pappa syytingillä, ja tuolta ajalta ovat perua talon eristykset. Nyt rakennuksen kaksi huonetta toimivat taiteilijoiden työhuoneita. Ovia soppien välille ei ole asennettu. Jos toinen kaipaa rauhaa, hän laittaa kuulokkeet päähänsä.
Yhdessä työskenteleminen on avioparille helppoa, sillä he ovat oikeastaan tehneet töitä yhdessä lähes tapaamisestaan saakka. Sandströmillä on harrastuksenomainen pienkustantamo, jonka kansikuvia ja taittoja Eronen on tehnyt jo pitkään.
"Ensimmäisistä duuneista jopa maksoin sinulle", Sandström muistelee.
"Se oli silloin joo", Eronen kuittaa.
Kulttuurityöläisen leipä ei ole leveä, ja vuosien varrella Sandströmkin on joutunut tekemään erinäisiä hommia aina museo-oppaasta lähtien. Viime vuosina hän on onnekseen voinut keskittyä kirjoittamiseen, vaikka pitkiä apurahoja ei olekaan irronnut.
"Kun yrittää räpistellä kirjallisen alan freelancerina, välillä joutuu tilanteeseen, jossa kukaan ei kaipaakaan palveluksiani", Sandström sanoo.
Eronen puolestaan tekee muun muassa graafisen alan töitä, osallistuu taidenäyttelyihin ja opettaa kuvataidetta lukiossa.
Lisäksi pariskunta tekee yhdessä lastenkirjoja: Sandström kirjoittaa ja Eronen kuvittaa sekä taittaa.
Tuukka Sandström ja Varpu Eronen
Tuukka Sandström opiskeli Tampereen yliopistossa muun muassa yleistä kirjallisuustiedettä, filosofiaa ja historiaa sekä viron ja venäjän kieliä.
Sandström työskentelee vapaana kirjoittajana ja tekee välillä keikkoja kustannustoimittajana. Pyörittää harrastusmielessä Idiootti-pienkustantamoa.
Julkaisi humoristisen Taksipuhetta-kirjan vuonna 2009. Työstää parhaillaan esseekokoelmaa.
Varpu Eronen opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa ja työskentelee kuvittajana, kuvataitelijana sekä opettajana.
Eronen on tehnyt muun muassa Haminan kirjastoauton kuvitukset sekä seinämaalauksia Haminan kirjastoon.
Pariskunta asuu kahden alakouluikäisen lapsensa kanssa vanhalla maatilalla Haminan Reitkallissa.
Ovat julkaisseet yhdessä lastenkirjat Kuutarhuri (2020), Rontti-kissan kummallinen kesä (2021), Pienen pieni ilves ja iso karhu (2022) sekä Rontti-kissa noitakoulussa (2022).
Pariskunnan ensimmäinen yhteinen kirja oli runokokoelma Kuutarhuri (Avain, 2020). Teosta koostettiin vuosien ajan, sillä ensimmäiset riimit alkoivat putkahdella Sandströmin mieleen heti pariskunnan esikoisen synnyttyä.
Kirjoittamisen lisäksi Sandström teki varsinaisen syväsukelluksen suomalaisen lastenrunouden maailmaan myös lukemalla. Hän huomasi, että lastenrunoudessa on 2000-luvulla tapahtunut aivan samanlainen mullistus kuin aikuisille suunnatun lyriikan puolella.
Vielä 1980- ja 1990-luvuilla julkaistiin paljon niin sanottuja muovipussikokoelmia. Sandströmin mukaan tuolloin runoilija saattoi marssia kustantamoon muovipussi täynnä paperille tallennettuja runoja, joista kustannustoimittaja sitten valitsi parhaat kokoelmaan.
Uusi vuosituhat nosti suureen suosioon teemalliset kokoelmat.
"Ne voivat toimia sisäänheittotuotteina. Ehkä joku lapsi innostuu dinosaurusrunoista ja altistuu siten runoudelle", Eronen sanoo.
Teemallisia kokoelmia on myös helpompi markkinoida, mutta niissä on Sandströmin mielestä omat ongelmansa.
"Omille lapsille lukiessa huomasin, että parhaiten toimivat kirjat, joissa ei ole tiettyä teemaa. Vaikkapa ötökkärunokirjaa lukiessa tuli nopeasti olo, että eikö olisi jo jotain muuta kuin ötököitä", Sandström sanoo.
Kuutarhuria varten Sandström kirjoitti satakunta aihiota, joista parhaat hän viilasi kirjaa varten. Osa runoista on kuin pieniä novelleja, toiset taas seuraavat perinteistä poljentoa. Yhdessä runossa hän käytti konsonanttien lisäksi pelkkää i-vokaalia.
"Kokeilin myös a-vokaalia, mutta siitä tuli masentava", Sandström naurahtaa.
Lastenkirjoilla on kaksoisyleisö: ensinnäkin lapset ja lisäksi aikuiset, jotka lukevat heille. Pariskunnan lapset ovatkin päässeet vanhempiensa koeyleisöksi. "Varpu on kaikissa teksteissä ateljeekriitikkoni, mutta jos kirjoittaa lapsille, on hyvä että on lapsiakin lähellä", Tuukka Sandström sanoo. Kuva: Sanne KatainenRunojen lisäksi pariskunnan työpöydiltä on singahtanut lapsilukijoiden iloksi maailmalle kuvakirja sekä kaksi lastenromaania Rontti-nimisestä kissasta.
Kuten perheen kissat, myös Rontti-kirjojen ystävät saavat nyökätä kiitokset Nalle Puhin suuntaan. Pienen kiltin kotikissan seikkailut syntyivät perheen lapsien lelujen pohjalta, aivan kuten A. A. Milnenkin perheessä. Sandström improvisoi tarinoita, ja jossain vaiheessa hän alkoi kirjoittaa niitä ylös.
Maaseutu näkyy vahvasti pariskunnan teoksissa.
"Maaseutu painottuu vähemmän nykylastenkirjallisuudessa, koska kirjailijat ja lapset ovat enemmän kaupunkilaisia. Meillä on pihassa kanala, mutta monelle lapselle se on eksoottista", Sandström sanoo.
Toisaalta etätyöt ja ihmisten kaipuu väljempiin neliöihin ovat tehneet maalaiselämästä helpommin saavutettavaa.
"Täällä minäkin voin toteuttaa omia lapsuudenhaaveitani. Helsingissä ei voinut pitää puutarhaa, mutta täällä tähtään jonkinlaiseen omavaraisuuteen", Eronen sanoo.
Varpu Eronen odottaa kesää, sillä silloin hän pystyy työskentelemään myös navettaan raivaamassaan tilassa. Kuva: Sanne Katainen
Varpu Eronen on viime vuosina opetellut tekemään itse kasvivärejä. Hän kasvattaa tarkoitukseen sopivia kasveja, mutta innostuu myös omilta mailta löytyvistä nokkospuskista ja pajupöpeliköistä. Kuva: Sanne KatainenNykymaailmassa kirjat joutuvat kilpailemaan lasten huomiosta monenlaisten vempainten kanssa. Myös lastenkirjailijoiden mediassa saama huomio on varsin maltillista, ellei peräti olematonta.
Sandström ja Eronen eivät sinänsä kaipaa julkisuutta, mutta lastenkirjakritiikkejä saisi heidän mielestään ilmestyä enemmän.
"Miten edes voi tietää, millainen on lastenkirjallisuuden kenttä, jos suuri osa isojenkin kustantamojen kirjoista jää vaille huomiota?" Sandström sanoo.
Kritiikin puute saattaa pahimmillaan johtaa kirjojen laadun laskemiseen.
"Kaikki suomalainen lastenrunous tulee Kirsi Kunnaksen viitan alta, eivätkä hänen jälkeensä runouden keinot ja muodot ole paljon muuttuneet. Usein lukiessa huomaa, että säkeitä olisi pitänyt vielä jumpata, tai että sama riimi toistuu kolmessa kirjassa putkeen. Jos kritiikkiä ei tehdä, ei ole pelkoa, että joku huomauttaa kliseistä", Sandström pohtii.
Pariskunnalle tärkeintä onkin lukijapalaute, etenkin suoraan lapsilta. Sen vuoksi he käyvät mielellään esimerkiksi kirjamessuilla.
"On todella paljon nuoria kirjailijoita, jotka haluavat julkisuutta ja fanfaareja. Sinä olet 40 ja minä 42 vuotta, ja minusta on vain hyvä, että lastenkirjallisuuden ympärillä ei ole sellaista pöhinäkulttuuria", Sandström tuumaa vaimolleen.
"Minua kiinnostaa itse työn tekeminen, se on mielekästä. Kun kirja ilmestyy, se on kiva juttu, mutta sitten haluankin jo tehdä jotain uutta", Eronen jatkaa.
Tuukka Sandströmin ja Varpu Erosen koti toimi vielä 2000-luvun alussa pienenä maitotilana. Päärakennus on pystytetty joskus 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
