Uusiseelantilainen Lucas Smith vaelsi muutama vuosi sitten Eteläsaaren vuoristossa, kun hän sai haavan. Laastaria kiinnittäessään hän mietti, miten paljon muovia siinä on ja hajoaako se maahan joutuessaan ikinä.
Syntyi idea: Mitä, jos laastarissa ei olisi yhtään öljystä tehtyä muovia, vaan se olisi kokonaan uusiutuvaa raaka-ainetta? Ja se raaka-aine tulisi läheltä, näillä vuorilla laiduntavista lampaista?
Vuosien kehitystyön jälkeen 26-vuotiaalla Smithillä on nyt yritys nimeltä Wool Aid.
Yhtiö käyttää laastareidensa raaka-aineena merinolampaiden villaa. Smithin mukaan se on luonnostaan antibakteerista, antaa ihon hengittää ja hylkii vettä. "Ja laastari hajoaa maassa 6–8 kuukaudessa lämpötilasta ja kosteudesta riippuen – aika uskomatonta!"
Lue myös: