Luomumunista löydetyt haitalliset "ikuisuuskemikaalit” kuohuttavat pitkin Eurooppaa ‒ kalajauhon korvaaminen on tuotannossa vaikeaa

Luomumunista, kalasta ja esimerkiksi riistan sisäelimistä löydetyt haitalliset "ikuisuuskemikaalit” kuohuttavat pitkin Eurooppaa.

Ne voivat vaikuttaa myös siihen, mitä siipikarjalle tulevaisuudessa syötetään.

Luomumunista on löydetty ympäristömyrkyiksi luokiteltuja PFAS-yhdisteitä, joiden todennäköinen lähde on kalajauho.

Samanlaisia havaintoja on tehty Suomen lisäksi muissakin maissa.

Ranskassa kalajauhon käyttöä on vähennetty. Tanskassa valtaosa luomumunantuottajista on ilmoittanut luopuvansa sen käytöstä rehuissa.

PFAS-yhdisteillä on osoitettu olevan ihmisen immuunipuolustusta heikentäviä vaikutuksia. Yhdisteiden tutkiminen elintarvikkeista muuttui pakolliseksi vuodenvaihteessa.

Tällä hetkellä Ruokaviraston suositus keskivertokuluttajalle on, että luomumunien turvallinen käyttömäärä on 2—3 munaa viikossa.

Keskustelu aiheesta käy kuumana, kuvailee kotieläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström Luomuliitosta.

”Asiaan on reagoitu ja uskoisin, että se saadaan hallintaan. On hyvä, että Suomessa on oltu Ruokaviraston puolesta ajoissa liikkeellä.”

Vain osassa luomukananmunista on havaittu kohonneita PFAS-pitoisuuksia, Rehnström muistuttaa.

Muutoksia luomumunien sisältämien ”ikuisuuskemikaalien” pitoisuuksissa voidaan nähdä piankin. Kuva: Sanne Katainen

Haaste ei silti ole pienimmästä päästä.

Kalajauhon syöttäminen on luomusiipikarjatiloilla vallitseva käytäntö ja sen korvaaminen on vaikeaa, Rehnström toteaa.

Kalajauho on luomussa kanoille oleellinen proteiinin lähde. Proteiini taas koostuu aminohapoista. Erityisesti aminohappoa nimeltä metioniini on haastavaa tarjota kanalle luomussa riittävissä määrin ilman kalajauhoa.

Tavanomaisessa tuotannossa sen saanti voidaan varmistaa tarvittaessa synteettisillä aminohapoilla.

Jos metioniinia on rehussa liian vähän, eläinten hyvinvointiriski on suuri, Rehnström kuvailee. Parvessa voi ilmetä jopa kannibalismia.

Takana on muutenkin haastavia aikoja rehun ja muiden tuotantopanosten kallistumisen takia. Lisäksi Suomen tiukka salmonellavalvonta heikentää joidenkin luomuvalkuaisrehujen saatavuutta.

”Valkuaisen saatavuus on niukkaa, tarvittavat määrät valtavia ja koko Eurooppa samoilla apajilla.”

Haasteena Rehnströmin mukaan on myös se, ettei rehuille ole PFAS-yhdisteiden suhteen virallista raja-arvoja.

Hankkijalla uskotaan, että hyvin pienten PFAS-pitoisuuksien kalajauhoerien toimittaminen tiloille on mahdollista.

Nykyään Hankkijalla tarkistetaan PFAS-yhdisteiden pitoisuus jokaisesta kalajauhoerästä, kertoo Hankkijan rehuliiketoiminnan johtaja Henrik Willberg.

Kalajauhoa myydään Hankkijalla erillisenä tuotteena, ei esimerkiksi luomukananrehujen seoksissa.

Pitoisuudet eri kalajauhoerissä vaihtelevat. Täysin PFAS-yhdisteistä vapaita kalajauhoeriä ei ole ollut, mutta löydetyt määrät ovat olleet hänen mukaansa hyvin pieniä. ”Tavoite on saada ketju toimimaan.”

Kalajauho tulee Hankkijalle edelleen samalta toimijalta.

Hankkijalla on kuitenkin nykyään kalajauhoa koskien vaatimuksia, joiden mukaan kala ei esimerkiksi saa olla alkuperältään PFAS:n osalta saastuneimmilta alueilta.

”Kalajauhon alkuperää on pyritty tarkentamaan riskin minimoimiseksi”, Willberg kuvailee.

Toistaiseksi kalajauhoa tullaan siis kotimaisessa luomumunantuotannossa todennäköisesti käyttämään.

PFAS-yhdisteiden tapaus voi kuitenkin olla sysäys uusien valkuaisrehujen käytön edistämiselle.

Kalajauhoa voidaan tulevaisuudessa kenties korvata simpukkajauholla, levillä tai hyönteisillä.

Kysymys on, ollaanko uusista vaihtoehdoista valmiita maksamaan, Rehnström summaa.

Muutoksia luomumunien sisältämien ”ikuisuuskemikaalien” pitoisuuksissa voidaan nähdä piankin. ”Olen hämmästynyt, jos ei muutosta ole”, Rehnström toteaa.

PFAS-yhdisteet poistuvat kanan syötävistä osista kohtuullisen nopeasti, kun rehun pitoisuudet saadaan alemmaksi, kertoo Ruokaviraston tutkimusprofessori Johanna Suomi.

Ruokavirasto ottaa luomumunista uudet näytteet myöhemmin tänä vuonna.

”Annetaan tuottajille mahdollisuus reagoida ohjeistukseen ennen kuin katsotaan, miltä näyttää”, Suomi kuvailee.

Myös ihmisille pyydetty kala on haitallisten PFAS-yhdisteiden lähde. Niin kaloilla kuin munillakin on myös terveyshyötyjä.

Ovatko kalansyönnistä saatavat hyödyt vielä suurempia kuin ympäristömyrkkyjen aiheuttamat terveyshaitat?

Asia selkenee ensi vuoden huhtikuussa, jolloin julkaistaan EU-kalat IV -projektin tulokset. Tuolloin selviää, päivitetäänkö ihmisiä koskevia kalankäytön suosituksia.

Suurimpien sallittujen PFAS-pitoisuuksien raja riippuu kalalajista. Esimerkiksi lahnan, nieriän ja kuhan osalta raja-arvot ovat korkeammalla kuin hauen, luonnonvaraisen lohen tai taimenen.

Pääosin kalojen PFAS-pitoisuudet ovat selvästi alle voimaan tulleiden enimmäismäärien, toteaa Suomi.

Maidossa, sekä naudan, sian ja broilerin lihoissa sekä ulkokanojen munissa pitoisuudet ovat olleet Suomessa kautta linjan alle määritysrajojen.

Euroopassa PFAS-yhdisteitä on ruuan osalta löydetty suuria määriä myös riistaelinten sisäelimistä.

Riistan sisäelimissä pitoisuudet ovat jopa 100-kertaisia riistan lihaan verrattuna.