
Karvian Sarankylässä Aleksi Soinin suvun maitotilalla on meneillään sukupolvenvaihdos. Hän edustaa tilallaan viidettä sukupolvea.
Soinin vanhemmat ovat edelleen tilan töissä mukana, mutta vetovastuu on jo siirtynyt Aleksille.
”Vanhemmillani on vielä muutamia vuosia aikaa eläkkeen alkuun. Tuona aikana tilalla tehdään investointeja tilan töiden automatisoimiseksi ja fyysisen työpanoksen keventämistä sekä eläinten hyvinvointia silmällä pitäen.”

Vuonna 2001 tilalla siirryttiin pois parsilypsystä ja rakennettiin pihatto ja maidontuotantoa helpottava lypsyasema. Vuonna 2011 pihattoon tehtiin laajennus, jonka myötä asemalypsystä siirryttiin robottiin.
Ensimmäinen tilan lypsyrobotti oli Lely A4. Vanha parsinavetta on toiminut vasikkalana sekä sairasosastona.
”Tilojen uudistuksen jälkeen vanha parsinavetta puretaan ja pihattoa järkeistetään siten, että se palvelee sekä eläimiä että ihmisiä paremmin. Suunnitelmia on tehty kaikkien hyvinvointi edellä. Uusilla eläinten reitityksillä työt helpottuvat ja työturvallisuus paranee.”

Soini tiedostaa, että vanhempien jäädessä pois hän tarvitsee ulkopuolisen työntekijän avukseen, jotta aikaa jää muullekin kuin työlle. Hän hoitaa tällä hetkellä tilan muiden töiden lisäksi siemennykset sekä nautojen sorkat.
”Kun hoidan nämä työt itse pystyn ostamaan rehuntekoon ja lietteenajoon liittyvät työt urakoitsijoilta. Teen kyllä myös peltotöitä, mutta minua on aina kiinnostanut enemmän eläimet.”
Monipuolinen osaaminen eläinten kanssa on etu. Tautipaine pysyy tilalla alhaisena, kun Soinin eläinlääkärinä työskentelevä puoliso hoitaa tilan eläinlääkinnällistä puolta.
”Tarvitsen työlle vastapainoa ja minulle se on taide.”
Tilansa vahvuutena Soini näkee työroolien tiedostamisen. Jokaisella on selkeästi tiedossa, mitkä työt kuuluvat kenellekin. Näin vältytään väärinkäsityksiltä ja työt hoidetaan sujuvasti.
Soini pitää työstään, mutta arvostaa myös vapaa-aikaa. Vastapainoa työlle antaa taiteen tekeminen.

”Aloitin yläasteella hiiliväreistä, joista siirryin akryylimaalien kautta ensin vesiliukoisiin ja lopulta perinteisiin öljyväreihin. Kuvissa oli alkuun pelihahmoja. Agrologin opintojen alettua Seinäjoen ammattikorkeakoulussa maalaamiseen tuli taukoa. Koulun jälkeen löysin taiteen luomisen uudelleen.”
Lopulta maalauksissa alkoivat esiintyä tilan eläimet, pääasiassa naudat. Suurin osa tauluista syntyy Soinin ottamien tilannekuvien inspiroimina tai jostain mieleen painuneesta tapahtumasta tilalla.

”Minua puhuttelevat usein nautojen vähän oudot ja jopa koomiset asennot, joita syntyy, kun ne liikkuvat laitumella. Toisinaan maalaan tauluksi jonkin tarinan, joka on jäänyt mieleen, esimerkiksi haastava poikiminen, josta syntyikin lopulta isokokoiset hyvinvoivat yllätyskaksosvasikat.”
”Minua puhuttelevat usein nautojen vähän oudot ja jopa koomiset asennot, joita syntyy, kun ne liikkuvat laitumella.”
Soini käy maalaamassa kerran viikossa kevät- ja syyskaudella Petäjäopiston kuvispajassa Karviassa. Satunnaisesti hän maalaa kotonakin.
Heinäkuussa Soinin töitä on esillä Kauhajoen Hella-galleriassa.
”Uskalsin vuokrata näyttelytilan, kun viimeisimmän näyttelyni töistä noin puolet menivät kaupaksi.”

Nuorella tilallisella on varmat tavoitteet työn ja vapaa-ajan tasapainoon. Tämän hetkiseen eläinmäärään hän on tyytyväinen, eikä tavoittele tilakoon kasvattamista.
”Tälle eläinmäärälle pystyn tuottamaan tarvittavan säilörehun omista pelloista. Viljoja emme tuota itse, joten kaikki väkirehut tulevat ostona.”
Tulevien investointien myötä työmenekki tulee vähentymään noin puolella, josta syntyy joustoa tilan toimiin. Vaikka tila onkin nykypäivän mittapuulla pieni, on se vakavarainen. Senkään vuoksi Soini ei näe tarpeelliseksi kasvattaa tilakokoa.
Maatalousyhtymä Karviassa
Tilan koko: omaa peltoa 60 ha ja metsää 85 ha
Osuuskunta Satamaito