Tällä tavalla sekä viljakriisi että soijariippuvuus ratkeaisivat kerralla

Viljasta on Suomessa ylituotantoa vuodesta toiseen, mutta samaan aikaan tänne tuodaan soijaa 150 000 tonnia vuodessa. Myös rapsin tuonti on suurta.

Soijan tuonti Suomeen voitaisiin korvata viljelemällä enemmän hernettä ja härkäpapua, sanoo maanviljelijä Johannes Tiusanen.

Samalla viljatase saataisiin tasapainoon, mikä parantaisi viljanviljelijöiden asemaa.

Tiusanen on viljelijäntyön lisäksi maatalousteknologian dosentti Helsingin yliopistossa.

Kotimaan viljataseesta nähdään, että pitkällä aikavälillä vuotuinen viljantuotanto on Suomessa keskimäärin noin 3,5 miljoonaa tonnia ja kulutus kotimaassa vajaa kolme miljoonaa tonnia.

Ylijäämää on siis vuosittain 0,5 miljoonaa tonnia, joskus selvästi enemmänkin. Se pitää viljan hinnat Suomessa muuta Eurooppaa alempina, käytössä on niin sanottu Itämeri-vähennys.

Harvoina vuosina, jolloin sato on jäänyt kulutusta pienemmäksi hinnat ovat Suomessa nousseet yli Euroopan hintojen.

Herneen ja härkäpavun valkuaispitoisuus on hieman soijaa pienempi. Siten soijan tuonnin korvaamiseksi tarvittaisiin noin 175 000 tonnia kotimaisia palkokasveja.

2,5 tonnin hehtaarisadolla se vaatisi palkokasveille viljelyalaa lisää noin 70 000 hehtaaria. Jos samalla lisättäisiin rypsin ja rapsin viljelyä vähentämään rapsin tuontia, vilja-ala voisi pienentyä noin 100 000 hehtaaria.

Se toisi viljan tuotannon ja kulutuksen lähelle tasapainoa, jos viljojen hehtaarisato on noin 4 000 kiloa.

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan viime kesänä hernettä oli noin 45 000 hehtaaria ja härkäpapua 6 000 hehtaaria.

Viljoja on vuosittain yhteensä noin miljoona hehtaaria.

Asia ei käytännössä ole tietysti näin yksinkertainen, Tiusanen toteaa.

Työtä palkokasvien viljelyn lisäämiseksi tarvittaisiin ensin esimerkiksi kasvinjalostuksessa ja viljelykokeissa kuin myös elintarvike- ja rehuteollisuudessa.

Yksi iso asia on palkokasvien viljelyvarmuus. Se epäilyttää monia.

Tiusanen pohtii kumpi on pahempi riski, se että palkokasvit menevät pieleen kolmen tai neljän vuoden välein, vai se että ohra tuottaa tappiota joka vuosi.

”Haittaako, jos osalla alasta viljelyriski toteutuu, jos sen ansiosta pääosa alasta eli viljalohkot ovat kuitenkin kannattavia?”

Hän on itse tuottanut härkäpapua siemeneksi useina vuosina. Sadot ovat useimmiten onnistuneet ja ylittäneet kolme tonnia hehtaarilta.

Härkäpavun kannattavuus on ollut hyvä ja huonoimpinakin vuosina vähintään viljan veroinen.

Tiusanen ei ole ainut, joka suosittelee viljelykiertojen monipuolistamista viljakriisin ratkaisuksi. Useat asiantuntijat ovat tänäkin talvena suositelleet palko- ja öljykasvien sekä esimerkiksi viherlannoitusnurmien ottamista mukaan viljelykiertoon.

Tiusanen kannustaa viljasektoria pohtimaan, voisiko soijan korvaaminen olla koko ketjun yhteinen tavoite.

Jos jokaisella viljalohkolla viljeltäisiin joka neljäs vuosi härkäpapua, hernettä tai rypsiä, ne kaikki mahtuisivat hyvin kotimaan markkinoille.