Himankalainen tuottaja kaipaa ruokarauhaa –”Syyllistämällä asiat eivät etene”

Mitä ihminen tarvitsee useamman kerran päivässä? Ruokaa. Tuo ihmisen polttoaine, joka ei ole kaikkialla itsestäänselvyys. Minulle ruoka on aina ollut enemmän kuin polttoaine. Viihdyn keittiössä ja pidän työstäni ruoantuottajana. Puhumattakaan hyvän ruoan syömisestä.

Ruoantuottajan näkökulmasta julkinen keskustelu on varsin kummallista. Jopa päivittäin tulee vastaan otsikoita, joissa nostetaan esiin huoli suomalaisen ruoantuotannon jatkuvuudesta, jauhelihan tai kananmunien saatavuudesta tai mistä tulevaisuuden tuottajat löytyvät.

Mutta myös päivittäin tulee vastaan erinäisiä totuuksia ruoantuotannon ympäristövaikutuksista, jotka saattavat olla hyvinkin syyllistäviä eivätkä pohjaudu tutkimukseen.

Minusta nämä asiat ovat kovinkin ristiriitaisia. Syyllistämällä ei viedä mitään asiaa eteenpäin. Tarvitaan tutkimusta, faktaa ja sitten myös rahaa.

Ruoantuotannon päästöt ovat meidän jokaisen asia, sillä jokainen meistä tarvitse ruokaa. Tuottajilla on aivan varmasti halua tehdä asioita oikein, ja myös muuttaa toimintatapoja, kunhan se perustuu faktaan ja saamme siitä oikeudenmukaisen hinnan. Minä ainakin haluan syödä ja valmistaa sekä tuottaa tulevaisuudessakin puhdasta, suomalaista ruokaa. Mutta siihen tarvitaan toimiva ja reilu järjestelmä. Järjestelmä, joka mahdollistaa tuottamisen ja reilun tulonjaon. Se tarvitsee yhteiskunnan vakaan tuen lainsäätäjien puolelta ja kansan hyväksynnän. Suomalaisten on myös kuluttajina teoillaan näytettävä, että he haluavat kantaa vastuun. Maailman puhtain ruoka on tässä epävarmassa maailmassa valttikortti. Sitä meillä täällä Suomessa tuotetaan! Ruokaviennissä on valtava käyttämätön potentiaali.

Ollaan ylpeitä maaseudun mahdollisuuksista, alkutuotannon osaamisesta ja siitä yrittäjähengestä, mikä täällä vallitsee!