Pienemmät meijerit eivät pystyneet nostamaan tuottajahintojaan samoin kuten valiolaiset osuuskunnat. Kuva: Pekka Hannila
Parhaat maitotilat tekivät viime vuonna ennätystulosta, kuilu hyvin ja huonosti pärjäävien välillä repesi entistä leveämmäksi
Korkojen nousu alkaa kirpaista kunnolla vasta tänä vuonna.
Osa maitotiloista pärjää hyvin, osalla on isoja vaikeuksia. Kuva: Markku VuorikariOsa maitotiloista teki viime vuonna ennätystulosta.
Piti oikein höristää korvia, kun ProAgrian kehityspäällikkö Petri Koivisto sanoi näin maidontuotannon tulosseminaarissa pari viikkoa sitten.
Eikö kustannukriisi koetellutkaan kaikkia maatiloja?
Ei, Koivisto vastaa. Erityisesti valiolaisilla tiloilla maidon tuottajahinta nousi niin paljon, että se korvasi reipasta kustannusten nousua.
Lannoitteiden hinta toki kaksinkertaistui, polttoaineet ja rehut kallistuivat ja sähkönkin hinta nousi osalla tiloista rajusti. ”Nämä nousevat helposti otsikoihin, mutta ne ovat vain osa tilan taloutta”, Koivisto toteaa.
Maidon hinta ei noussut prosentuaalisesti läheskään samaa tahtia kuin tuotantopanosten. Mutta kun myydyt maitomäärät ovat suuria ja maidon myyntitulojen osuus liikevaihdosta on suuri, suunnilleen kymmenen sentin tuottajahinnan nousu lisäsi tulovirtaa merkittävästi.
Kaikilla ei toki mennyt hyvin. ”Polarisaatio hyvien ja huonojen tilojen välillä on kasvanut tämän kurimuksen aikana entisestään”, Koivisto toteaa.
”Ne, joilla tilanne on ollut kunnossa jo lähtökohtaisesti, ovat saattaneet päästä jopa huipputuloksiin. Sitten on niitä, joilla on pitkällä aikavälillä syntyneitä haasteita, joita yksi vuosi ei käännä mihinkään.”
”Polarisaatio hyvien ja huonojen tilojen välillä on kasvanut tämän kurimuksen aikana entisestään.”
Ennakoinnin ja omavaraisuuden merkitys korostui viime vuonna, Koivisto toteaa. ”Niillä pystyttiin taklaamaan kustannusten nousua.”
Osa tiloista hyötyi siitä, että oli pystynyt hankkimaan tuotantopanoksia jo etukäteen, vuoden 2021 puolella. Panoshinnat alkoivat nousta rajusti vasta viime vuonna.
Lannoitteiden lisäksi ostorehujen hinta nousi vauhdilla. Mitä suurempi tilan rehuomavaraisuus oli, sitä paremmin pärjättiin. Ostorehujen varassa toimivien tilanne oli tukalampi.
Kaikkeen ei ennakointi auttanut. Esimerkiksi sähkökuluissa oli suuria eroja sen mukaan, sattuiko tilalla olemaan pitkäaikainen, edullinen sähkösopimus, joka piti sähkölaskun kurissa.
Silläkin oli iso vaikutus, mihin maito toimitettiin. Pienemmät meijerit, kuten Maitomaa ja Kuusamon Osuusmeijeri, eivät pystyneet nostamaan tuottajahintojaan samalla tavoin kuin valiolaiset osuuskunnat, Koivisto arvioi.
”Yleensäkin ongelmia oli sellaisilla meijereillä, jotka pakkaavat paljon private label- tuotteita ja joilla on pitkät sopimukset kaupan kanssa.”
Koivisto korostaa, ettei viime vuodelta ole vielä käytettävissä virallisia kannattavuuskirjanpitoaineistoja. Hän perustaa tietonsa tilojen veroilmoituksia tehneiden kollegojen tietoihin.
Siksi hän ei uskalla arvioida, miten suurella osalla maitotiloista meni hyvin ja miten suurella osalla huonosti.
Muillakin kotieläintiloilla korostui rehuomavaraisuuden ja aikaisin tehtyjen tuotantopanoshankintojen merkitys, Koivisto sanoo.
Naudanlihatiloilla tilannetta hankaloitti se, ettei lihan tuottajahintaa pystytty nostamaan prosentuaalisesti yhtä paljon kuin maidon hintaa. Lihan kuluttajahintojen nosto johti siihen, että tavara jäi hyllyihin – toisin sanoen kulutus laski.
”Kun kulutus aleni, teurastamot menivät tukkoon eivätkä eläimet liikkuneet”, Koivisto jatkaa. ”Loppukasvattamolle on myrkkyä, kun isot eläimet seisovat syömässä eivätkä mene eteenpäin. Pahimassa tapauksessa ne menevät liian vanhaksi eikä niille saa enää tukeakaan.”
Sikatiloilla suurimmat haasteet olivat niillä, jotka toimivat pienillä pinta-aloilla ostorehujen varassa.
Viljatiloilla pärjäämistä auttoivat ennakkoon tehdyt tuotantopanoshankinnat ja viljan myyntien oikeaan osunut ajoitus, Koivisto toteaa.
Kuluvan vuoden tilannetta on vaikea ennustaa. Nyt laskussa ovat olleet sekä viljan että lannoitteiden, polttoaineiden ja sähkön hinnat.
Korkojen nousu alkaa tuntua kunnolla vasta nyt. ”Voi melkein sanoa, että korkokustannukset tuplaantuvat tänä vuonna”, Koivisto sanoo.
Kun korko lähtee nousuun, se syö myös korkotuettujen lainojen korkotukea aiempaa nopeammin, Koivisto huomauttaa.
Hän toteaa, että korkojen kehitystä on vaikea ennustaa. ”Euriborissa on ollut heilahtelua alaspäinkin, mutta toisaalta asiantuntijat arvioivat, että korkotaso tulee pysymään aiempaa korkeammalla.”
”Olemme pitkään eläneet matalien korkojen aikaa. Nyt puhaltavat sen osalta uudet tuulet.”
- Osaston luetuimmat
