
Suomessa oli tavoitteena, että luomuhyväksytyn peltoalan osuus nousisi 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoitetta ei saavutettu. Vuonna 2020 luomualan osuus oli noin 14 prosenttia.
Luomupellon osuudessa on isot alueelliset erot. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa on selvitetty, mistä ne johtuvat. Tutkimuksen tekivät Susanna Kujala, Outi Hakala ja Leena Viitaharju.
Vuoden 2019 tilastojen mukaan Pohjois-Karjalassa peräti 28,8 prosenttia peltoalasta oli luomussa. Kainuussa osuus oli noin neljännes ja Etelä-Savossa 18 prosenttia.
Toisessa ääripäässä olivat Lappi, Satakunta ja Häme 7‒8 prosentin osuuksilla.
Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa alueellisten erojen taustalla olevia tekijöitä. Aineistona käytettiin luomutuottajille lähetetyn kyselyn tuloksia, kirjallisuutta ja virallisia tilastoja.
Tulosten perusteella luomupeltoalojen alueellisia eroja ei selitä yksi tai kaksi yksittäistä tekijää, vaan useat tekijät yhdessä.
Luomuisimpia maakuntia yhdistää muun muassa pitkä perinne luomutuotannon parissa, alueen maidontuotantovaltaisuus sekä tukien tärkeys luomuun siirryttäessä.
Muita suurempia luomuosuuksia selittäviä tekijöitä ovat lisäksi muassa tilojen keskimääräistä suurempi koko sekä keskimääräistä monipuolisemmat markkinat.
Kirjoittajat pohtivat, millaisia toimia luomualan kasvutavoitteiden saavuttamiseksi pitäisi toteuttaa.
Joillakin alueilla tuet ovat hyvä kannustin siirtyä luomutuotantoon, he toteavat. Toisilla markkinatilanteen kehittyminen vaikuttaa enemmän.
Joillakin alueilla aktiivisten luomutoimijoiden näyttämä esimerkki tai koulutus voi toimia parhaiten.
Kuntatasolla tarkasteltuna alueelliset erot saattavat olla vielä kirjavampia kuin maakuntatasolla, tutkijat huomauttavat.